Ben Affleck on luonut upean uran ohjaajana. Affleckin ensiohjaus Gone Baby Gone oli riipivä jännäri ja The Town yksi huikeimmista toimintatrillereistä miesmuistiin. Vuonna 2012 Argo nappasi jopa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon. Harmillisesti vuoden 2016 Live By Night oli aika surkea tekele, mutta Air julistaa Ben Affleckin paluun ohjaamiseen tyylillä.
Vuosi on 1984. Nike ei pysty kilpailemaan Conversen ja Adidaksen kanssa koriskenkien valmistajana. Matt Damonin esittämän Sonnyn tehtävänä on löytää nuoria koripallolupauksia käyttämään Niken kenkiä, mutta tunnetut pelaajat eivät halua käyttää Nikea.
Sonny on vakuuttunut, että Niken pitäisi lyödä hynttyyt yhteen Michael Jordanin kanssa. Jordan on vielä täysin keltanokka, mutta Sonny on varma että Jordanista tulee eräänä päivänä vielä suuri stara. Sonny haluaa suunnitella kengän Jordanin ympärille ja nimetä uuden malliston Air Jordaniksi.
Tarinan loppu on historiaa. Air kertoo tarinan, jonka lopputuloksen kaikki tietävät, sillä lähes jokainen on ostanut tai vähintään harkinnut ostavansa Air Jordanit. Onneksi Affleck käyttää tätä hyväkseen. Affleck ei koskaan näytä Jordanin kasvoja elokuvassa, vaikka Damian Delano Young esittääkin kaikkien tuntemaa huippu-urheilijaa. Jordanilla ei myöskään elokuvassa ole laisinkaan dialogia. Sen sijaan Affleck käyttää tehokkaasti oikeaa kuvamateriaalia Jordanista elokuvan loppuhuipennuksessa.
Air on harvinaisen hyvin roolitettu. Damon on luotettavan hyvä Sonnyn roolissa ja Affleck esittää Nike-pomo Phil Knightia. Affleck on roolissa hillittömän hauska ja ohjaaja todistaa myös olevansa kykeneväinen nauramaan itselleen. Viola Davis on oma, huikea itsensä Jordanin äidin roolissa.
Elokuvan johtotähti on kuitenkin Chris Messina. Messina esittää Jordanin agenttia tyrmäävän hilpeästi. Damonilla ja Messinalla on erinomaista kanssakäyntiä ja molemmilla näyttelijöillä on oiva ymmärrys koomisesta ajoituksesta.
Onkin harmi, ettei Air oikein koskaan lähde käyntiin. Vetävästä käsikirjoituksesta ja erinomaisesta näyttelijäkaartista huolimatta Air ei koskaan nouse tasapaksusta elokuvasta erinomaiseksi katseluelämykseksi. Elokuvaa pidättelee turhauttava tarve vedota mahdollisimman laajaan yleisöön, mutta siitä puuttuu myös sydämellisyys.
Sonnyn hahmo jää harmillisen pinnalliseksi Damonin hyvästä roolisuorituksesta huolimatta. Airista puuttuu tarinankerronnallinen draama. Elokuva pomppii löysän komedian ja tylsän draaman välillä. Kyseessä ei myöskään ole täysiverinen urheiluleffa, mutta Airista puuttuu Moneyball-elokuvan hienovaraisuus ja syvällisyys.
Air on viihdyttävä elokuva mutta ei maailmaamullistava. Affleck ohjaa elokuvaa varmalla kädellä, mutta pelaa turhan varman päälle. Erinomainen näyttelijäkaarti kannattelee elokuvaa, jossa olisi ollut potentiaalia vieläkin parempaan.
Maria Lättilä