Angel Has Fallen

GENRE ENSI-ILTA 23.08.2019 TÄHDET

Keskinkertaisen toiminnan pelastaa Nick Nolten hahmo – ja katsojan mahdollinen edellisten osien fanittaminen.

Vuonna 2013 Gerard Butlerin esittämä Yhdysvaltain salaisen palvelun agentti Mike Banning pelasti maan presidentin Valkoiseen taloon kohdistuneen massiivisisen terroristi-iskun myllerryksestä elokuvassa Olympos on valloitettu. Vuoden 2016 London Has Fallen -elokuvassa presidentti ja henkivartija -parivaljakko matkusti Lontooseen, joka muuttui sorakasaksi uudessa terroristi-iskussa.

Vahingo(i)sta viisastuneena presidenttiä esittänyt Aaron Eckhart ei jatkanut roolissa uudessa Angel Has Fallen -rymistelyssä, vaan USA:n johtoon on noussut edellisissä osissa edustajainhuoneen puhemiehenä ja varapresidenttinä nähty Morgan Freeman. Kukaan muu ei muista Banningin aikaisempia urotekoja, eikä niitä elokuvan aikana mainitakaan – todennäköisesti, koska ne ovat eri tuotantoyhtiön leffoja – joten sankariagentti joutuu nyt itse epäilyksenalaiseksi, kun presidentin kimppuun taas hyökätään.

Sinänsä on harmittavaa, ettei edellisiä osia mainita, sillä ilman niiden fanittamista Angel Has Fallen on käytännössä kuluneimmistä toimintakliseistä kasattua tv-jännäritavaraa – tosin erittäin väkivaltaista ja nihilististä sellaista. Jopa Has Fallen -fanin on myönnettävä, että kyseessä on sarjan heikoin osa.

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut: tutut hahmot seikkailevat samanlaisessa ennalta-arvattavassa ja jo 90-luvulla kulahtaneessa tusinakäsikirjoituksessa, jotka eroavat massasta lähinnä peruskonseptinsa erikoisuudella. Gerard Butler on salakavalan charmikas näyttelijä, ja pystyy huonossa ja typerässäkin elokuvassa (ja hän on tehnyt niitä paljon) pitämään yllä katsojan kiinnostusta. Ohjaaja, entinen stuntmies Ric Roman Waugh teki vuonna 2008 tehokkaan Felon-leffan ja vuonna 2013 siedettävän Dwayne Johnson -jännärin Snitch, joten silläkin rintamalla kaiken pitäisi olla kunnossa.

Kokonaisuus ei kuitenkaan pysy kasassa entiseen tapaan – ja jo Olympoksessa ja Londonissa se oli aika huteralla pohjalla. Vasta 49-vuotias Butler näyttää siltä, kun olisi oikeasti käynyt läpi kaksi terroristi-iskua. Periaatteessa se sopisi rooliin, jossa salaisen palvelun agentti selviää päivästä toiseen kipulääkkeiden avulla, mutta teemaa ei pahemmin hyödynnetä: ennemmin se vetää mattoa sen alta, että koko elokuva käsittelee sitä, miten miesten pitää tapella ja tappaa voidakseen tuntea itsensä miehiksi.

Niin, elokuvaa ei tosiaan voi suositella kenellekään, joka pelkää tulevansa sysätyksi ulos tiedostavien tuttaviensa kuplasta, jos paljastaa nauttivansa toksisen maskuliinisuuden katselemisesta.

Huhuttu 80 miljoonan dollarin budjetti ei pahemmin näy valkokankaalla. Muutamat toimintakohtaukset ovat tehokkaita ja/tai hauskoja, mutta cgi on paikoin kökköä, ja muutenkin tekemistä tuntuu rampauttavan kiire: käsikirjoitus hortoilee ja välillä hyvikset ja pahikset ampuvat toisiaan itsepintaisesti ehjinä pysyvien ikkunoiden läpi.

Muutenkin iso osa viihdyttävyydestä on tahatonta – tosin on makuasia mihin kategoriaan sijoittaa Nick Nolten show’n varastavan roolisuorituksen. Aikaisempien osien ystäville on mukava nähdä vanhoja tuttuja, ja elokuva onnistuu tuomaan Mike Banningin tarinan tyydyttävään lopputulokseen. Ainakaan hänen uusia seikkailujaan ei jää kaipaamaan.