On piristävää, että yllättävistä maista saapuu aina silloin tällöin hienoja genre-elokuvia. Australian tuore lahja maailmalle on ohjaaja-käsikirjoittaja David Michôdin synkkääkin synkempi esikoiselokuva. Animal Kingdom on kuvaus Melbournen alamaailmasta. Rikollisuuden kuvaus viedään nykypäivän rikoselokuvalle tuttuun tapaan ruohonjuuritasolle, tällä kertaa yhteen läpensä mätään perheeseen.
17-vuotias Joshua Cody muuttaa asumaan isoäitinsä Smurfin luo äitinsä kuoltua huumeiden yliannostukseen. J:ksi kutsuttu Joshua ei ole vähästä hätkähtävää sorttia. Vaikka hänelle paljastuukin, että Smurf on omista pojistaan koostuvan rikollisperheen matriarkka, nuorukaisen ilme ei pahemmin värähdä. Lisäksi J:n enot ovat toinen toistaan epäluotettavampia, tyhmiä, ilkeitä tai lähes psykopaattisia.
Pian sekä J että hänen tyttöystävänsä ovat pahasti sotkeutuneet perheen rikoskuvioihin. Kun hommat vääjäämättä menevät mönkään, perheen perään ryntäävät sekä kilpailevat rikolliset että poliisit. Vain rikospoliisi David Leckie (Guy Pearce) tarjoaa auttavaa kättä ja mahdollista poispääsyä tilanteesta, jossa J:n henki on halpaa. Mutta Leckienkin menestys on heikkoa, sillä J ei pidä poliisista lainkaan rikollisia enempää.
Codyn perhe diilaa huumeita ja väkivaltaa eikä kunnioita edes omaa vertaan. Elokuvan nimen mukaisesti eletään tilanteessa, jossa vain vahvin voi selvitä. Mutta toisin kuin elokuvan muut hahmot kuvittelevat, J ei ole tapahtumiin nöyrästi alistuva olosuhteiden uhri. J:n roolin kylmästi vetävä James Frecheville näyttää päälle päin ilmeettömältä, mutta silmien takana tapahtuu koko ajan.
Hieno roolissaan on myös päälle päin söpöä isoäitiä muistuttava Jacki Weaver. Kotimaassaan kuuluisa näyttelijä saanee roolinsa myötä tunnustusta myös down underin ulkopuolella. Weaverin Smurf on pinnastaan huolimatta karski ja häikäilemätön. Elokuvalla onkin hyvin kylmäävä asenne ihmisyyteen: inhimillistä lämpöä ja ystävällisyyttä teeskentelevät ihmiset ovat avoimen aggressiivisia rikollisia paljon vaarallisempia. Jos viattomuutta edes missään vaiheessa on ollut, ympäröivä pahuus vääjäämättä turmelee senkin.
Michôdin elokuva on hyvin tummasävyinen myös kuvaltaan, ja pahuuden pesänä toimivassa Codyn kotitalossa on kaikkein pimeintä. Yllätyksellinen käsikirjoitus on lähes shakespearemäinen siinä, kuinka yhden perheen sisäinen juonittelu on paljon pahempi kuin mikään ulkopuolelta tuleva uhka, oli kyseessä sitten kilpaileva rikollisjengi tai poliisin karhuryhmä.
Paavo Ihalainen
Tähdet: ★★★★
Animal Kingdom – Traileri