Marvelin supersankariperheen uusimmasta tulokkaasta kertova Ant-Man on sekoitus Iron Mania ja Guardians of the Galaxya. Sen sävy on kevyen seikkailullinen, jopa humoristinen. Sen päähenkilö on hyväsydäminen rikollinen. Hänellä itsellään ei ole supervoimia, vaan kyvyt juontuvat Marvel-tieteen suomista mahdollisuuksista – vaikkakin niiden käyttö melkoisia yliluonnollisuuksia mahdollistaakin.
Elokuva soveltaa sarjakuvien vuosikymmenten mittaista historiaa luovasti. Alkuperäinen Ant-Man, Michael Douglasin esittämä Hank Pym on tiedemies, joka on vetäytynyt eläkkeelle ja vienyt mukanaan kutistuskeksintönsä salaisuuden sen pelottavat sotilaskäyttömahdollisuudet ymmärtäen. Kun vähemmän puhdassydäminen oppipoika väen väkisin yrittää toisintaa keksintöä, Pym saa näkökenttäänsä Paul Ruddin näyttelemän Scott Langin.
Lang yrittää olla toistamatta rikollista menneisyyttään, mutta kun ex-vangin on vaikea saada työpaikkaa ja sitä myötä rakkaan tyttären tapaamisoikeuksia, on moraalin aika joustaa. Pym taivuttelee Langin konnaksi hyvän asian puolesta: tunkeutumaan hyönteisen kokoisena ja muurahaisia ajatuksilla kontrolloiden pahan Darren Crossin (Corey Stoll) laboratoriolinnoitukseen ja tuhoamaan tämän keksinnön ennen kuin se päätyy vääriin käsiin.
Marvel on viime aikoina ottanut hienoisia riskejä seikkailujensa ja niiden päähenkilöiden suhteen. Guardians of the Galaxy perustui käytännössä tuntemattomiin hahmoihin ja sen vetäjäksi valittiin lähinnä laiskanpulskeana tv-komediasarjan tähtenä tunnettu Chris Pratt. Elokuvasta tuli kuitenkin jymymenestys ja Prattista huippusuosittu. Ei ole mitään syytä, miksi Ant-Man ja Paul Rudd eivät toistaisi kaavaa.
Koomikkona tunnettu Rudd vetää Langin roolin sopivan rennosti mutta sydämellisesti. Hän pitää pitkälti kasassa elokuvan, joka notkuu liitoksissaan silloin harvoin kun kaikki kankaalla nähtävä ei ole cgi:tä. Marvel alkaa studiona olla vaarallisen lähellä sarjakuvansa käytännössä pilannutta jatkumoajattelua, kun selitykset yhteyksistä tai niiden puitteista muihin tunnettuihin supersankariryhmiin on käsitelty huolellisemmin kuin asiat, joista ihmiskeskeisemmät juonielementit koostuvat.
Tämä arvio on kirjoitettu elokuvan 2D-version perusteella, mutta mikäli 3D on toteutettu hyvin, se saattaa pitkästä aikaa päästä oikeuksiinsä. Sen verran lennokkaita – kirjaimellisestikin – kamera-ajoja siinä on, ja mikromaailman pöly- ja likahiukkaset tuntuvat suorastaan huutavan kolmiulotteisuutta.
Elokuvan eteneminen perustuu totaalisen loogisuuden puutteeseen sen suhteen miten ihmiset toimivat tai miten fysiikan lait soveltuvat vastakkainasetteluihin iso ja pieni sekä kevyt ja painava. Silti varsinkin loppupuolella näistä ristiriidoista syntyy vauhdikkaan toiminnan keskellä ääneen naurattavia kuvallisia älynväläyksiä.
Ant-Man -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa