Bad Moms

GENRE ENSI-ILTA 29.07.2016 TÄHDET

Amy Mitchell (Mila Kunis) on tavallinen keskiluokkainen keskivertoesikaupungissa miehensä Miken (David Walton), heidän kahden lapsensa ja koiran kanssa asuva kahveja hipstereille maahantuovan yrityksen osa-aikanen työntekijä. Amy yrittää selvitä kiireisestä arjestaan parhaansa mukaan käytännössä yksin Miken ollessa lähinnä kuin perheen kolmas lapsi.

Yhdysvalloissa vanhempien, käytännössä äidin, on osallistuttava lastensa koulunkäyntiin huomattavasti suomalaista systeemiä enemmän. Pahamaineiseksi muuttunut Wilma-sovellus on lastenleikkiä, kun kaikki vapaa-aika menee lasten kotitehtäviä tehdessä ja vanhempainneuvoston toimintaan osallistuessa. Sen puheenjohtajana kuria ja järjestystä ylläpitää yläluokkaisempi ja reilusti snobi Gwendolyn (Christina Applegate) kahden aseenkantajansa Stacyn (Jada Pinkett Smith) ja Vickyn (Annie Mumolo) säestäminä.

Amy ei ehtisi eikä jaksaisi osallistua aivan yhtä suurella innolla koulun toimintaan, mikä aiheuttaa toisten äitien paheksunnan. Amy saa ystävikseen kaksi muuta hylkiöäitiä, lutkamaisen yksihuoltajan Carlan (Kathryn Hahn) ja suurperheen alistetun Kikin (Kristen Bell). Kuvioihin astuu myös kaikkien äitien päiväunien kohde, leskeksi jäänyt komistus Jessie (Jay Hernandaez). Kun Mike jää eräänä iltana kiinni kirjaimellisesti housut kintuissa nettiseksisessiosta, Amy saa tarpeekseen. Hän heittää Miken pihalle ja ryhtyy uusien ystäviensä kanssa vastustamaan diktaattorimaista Gwendolynia.

Bad Moms on Jon Lucasin ja Scott Mooren käsikirjoittama ja ohjaama komedia. Parhaiten kaksikko tunnetaan ensimmäisen Kauhea kankkunen -elokuvan käsikirjoittajina ja sen kahden jatko-osan hahmojen kehittelystä. Nyt he ovat saaneet ohjattavakseen itse käsikirjoittamansa komedian äideistä. Komediana se ei ole kummoinen, vaikka siinä pari pientä mukavaa oivallusta onkin. Yritys, jossa Amy on töissä, on hauska piikki hipsterien työyhteisön suuntaan. Siellä päälle kolmekymppinen on ylivoimaisesti vanhin työntekijä ja ainoa, joka edes tekee työtä muiden keskittyessä pingiksen peluuseen, toimistossa rullaluisteluun tai muuhun epäolennaiseen.

Asetelmallisesti elokuva on täydellinen toisinto tuhansista high school -elokuvista ja sarjoista. Tällä kertaa hauskaa pitäisi olla se, että hahmot ovatkin äitejä. Hauskaa pitäisi myös olla, kun kahvit lentävät rinnuksille, kiireessä kohelletaan, äidit vetävät kännit ja sekoilevat ruokakaupassa. Ei vaan ole. Anarkiaa tässä elokuvassa edustaa, kun Amy iskee leivontamyyjäisten pöytäänsä rasian kaupan pikkuleipiä. Surullista.

Tekeleen välittämä viesti amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen arvoista on uskomattoman surullinen patavanhoillisissa asenteissaan ja sovinnaisuuden kaipuussaan. Ruotsalainen lagom-käsite on pientä tähän verrattuna. Sinänsä näyttelijät tekevät hyvää työtä. Ei ole heidän vikansa, että käsikirjoitus ja ohjaus ovat niin huonoa työtä.


Aiheeseen liittyvät elokuvat