Ohjaaja Paul Verhoevenin Benedetta on yksi elokuvavuoden kohokohdista. Elokuva perustuu osuvasti nimettyyn kirjaan Immodest Acts: The Life of a Lesbian Nun in Renaissance Italy, joka kertoo 1600-luvulla vaikuttaneen nunna Benedetta Carlinin tarinan.
Benedettan esitetään uskoneen vahvasti Jumalaan jo lapsena, ja hänen vanhempansa ostivatkin hänelle paikan nunnaluostarista. Myöhemmin luostariin saapui nuori Bartolomea, jonka kanssa Benedetta alkaa jonkinasteisen suhteen.
Verhoevenin elokuva tarttuu rohkeasti katolisen kirkon tabuihin sekä luostarin väkivaltaiseen arkeen. Kaiken väkivallan ja ruton raateleman Italian ohella elokuvassa nähdään nunnien välistä erotiikkaa, mikä tietysti nousi isoihin otsikoihin maailmalla elokuvan ensi-illan aikaan. Benedetta ei kuitenkaan ole mitään pornoa vaan terävää uskonnon kritiikkiä ja kaiken sen kyseenalaistamista.
Benedettassa uskonnon kuvat, kuten Jeesus, muuttuu aina tarpeen mukaiseksi. Ei ole yhtä oikeaa totuutta, vaan totuus on aina se, mikä mihinkin tilanteeseen parhaiten sopii.
Elokuva herättää kysymyksen, oliko Benedetta valehtelija? Tavoitteliko Benedetta valtaa käyttäen hyväkseen sokeasti uskovia kanssasisariaan? Useammin kuin kerran elokuva palaa tarkastelemaan kirkkolaitoksen kaksinaismoralismeja ja ihmisvihaa, joka syntyy rakkaudesta Jumalaan. Tai rakkaudesta kontrolliin.
Verhoeven on jättänyt hienosti Benedettan henkilöä koskevat vastaukset avoimiksi. Katsoja ei tiedä mitä hän tavoittelee. Virginie Efira on loistava, täydellinen valinta rooliin. Vaikka elokuva sanoo paljon, moni arvoitus jää ilmoille. Ja arvoituksellisuus on yleensä merkki elokuvan pitkäkestoisesta jäljestä katsojaan.
Jesse Raatikainen