Vuoden 2022 Whitney Houston -elämäkerrasta I Wanna Dance With Somebody katsomisen arvoisen tehnyt Naomi Ackie esittää tarjoilijana työskentelevää Fridaa, joka gaalaillallisen yhteydessä onnistuu herättämään karismaattisen miljardöörin huomion ja tulee ystävättärensä kanssa kutsutuksi tämän omistamalle saarelle. Paikan päällä on tarkoitus syödä ja juoda hyvin ja pitää hauskaa pienellä porukalla.
Eksoottinen hemmottelu ja rikkaan komistuksen huomio hivelevät Fridaa, mutta paratiisissa luikertelee käärmeitä – eikä kaikki niistä ole palkollisten metsästämiä saarta piinaavia matelijoita. Jatkuva biletys ja sen kylkiäisenä tuleva ajantajun katoaminen alkavat kuitenkin vähitellen maistua puulta. Alia Shawkatin mainiosti esittämän ystävän huoli saaren todellisesta luonteesta yhdessä pienien mutta yhä häiritsevämpien tapahtumien kanssa saavat Fridan ymmärtämään, etteivät vieraat välttämättä tunne isäntäväkeä niin hyvin kuin kuvittelevat.
Ackien ja Shawkatin hahmojen ystävyyden kupliva huumori muuttuu mysteerin jännitykseksi ja lopussa suoranaiseksi verikekkeriksi. Zoë Kravitz onnistuu kuljettamaan elokuvaansa sujuvasti mielentilasta ja lajityypistä toiseen. Ottaen huomioon, että Blink Twice on Kravitzin ensimmäinen elokuvaohjaus, on sitä pidettävä huomattavana onnistumisena. Tyylikäs ja kypsä esikoinen tekee kuuluisien vanhempien jälkikasvusta kertaheitolla kiinnostavan elokuvantekijän.
Blink Twicen tarina on periaatteessa karmiva, mutta se on kerrottu sellaisella määrätietoisella mutta rennon ironisella ja suorastaan ilkikurisella pilkkeellä, jonka luulisikin olevan välttämätöntä, jos haluaa selvitä Lenny Kravitzin ja Lisa Bonet’n kaltaisten vanhempien varjosta itsenäiseksi toimijaksi. Hajanaiselta tuntuvia elementtejä pitää koossa koko ajan hallinnassa oleva tyylitaju.
Kravitz on aikaisemmin kirjoittanut E.T. Feigenbaumin kanssa jakson High Fidelity -sarjaan. Nyt he ovat luoneet tarinan, joka pitää katsojaa varpaillaan ja mahdollistaa monenlaisia näkökulmia. Mysteeriä pohjustetaan ehkä turhankin pitkään, mutta toisaalta hauskanpidon on tarkoituskin alkaa tuntua ontolta, kunnes hahmot alkavat paljastaa uusia puolia itsestään. Samalla elokuva alkaa mukavasti muljautella katsojan moraalia.
Halutessaan Fridan voi nähdä niin mallitapauksena naisesta miehisen katseen alla ja vaikeuksia kerjäävänä pyrkyrinä. Channing Tatumin esittämä liikemies on ehkä etuoikeutettu nilkki, mutta toisaalta hahmo voi uhriutumisessaan olla joillekin myös kannanotto cancelointikulttuuriin. Syitä ja seurauksia pähkäillessään voi myös joutua miettimään, miten pitkälle kosto on oikeutettua ja mistä lähtien yhtä pahaa kuin alkuperäinen kaltoinkohtelu. Ja onko sellaiselta silmiensä sulkeminen yhtä rangaistavaa?
Tatumin puhtoisen jokamiehen imagoa hyödynnetään kiehtovasti, ja hän osoittaa jälleen olevansa hyvin monipuolinen esiintyjä. Isohko näyttelijäkaarti sisältää paljon nimiä, jotka saavat sekä ilahtumaan että ihmettelemään, missä he ovat viime aikoina piileskelleet: Geena Davis, Kyle MacLachlan, Christian Slater ja Haley Joel Osment. Elokuvan teeman mukaan heidänkin roolihahmonsa ovat vähintäänkin sykkyräiset.
Jouni Vikman
Blink Twice -elokuvan traileri
