Eila, Rampe ja Likka perustuu Sinikka Nopolan luomiin hahmoihin, jotka alun perin hauskuttivat Helsingin Sanomissa julkaistuissa pakinoissa. Sittemmin hämäläishahmoista on julkaistu kirjoja ja tehty näytelmiä.
Heidi Herala ja Pirkka-Pekka Petelius esittävän Eilaa ja Rampea, nuukaa hämäläispariskuntaa, jolla on aikuinen tytär (Emmi Parviainen), jota sanotaan Likaksi.
Eila on tyytyväinen, kun Likka on löytänyt itselleen fiksulta vaikuttavan poikaystävän nimeltä Pirkka (Riku Nieminen).
”Huoleni on pois pyyhkäisty, jos likka menis naimisiin”, Eila toteaa Rampelle.
Likka ei kuitenkaan ole täysin varma rakkaudestaan. Pirkka ei Likan mielestä ole tarpeeksi miehekäs, ja hän käyttää ärsyttäviä sanoja kuten ”toki” tai ”voimaannuttava”. Äiti yrittää kaikin tavoin saada tytärtään ymmärtämään, että noin hyvää sulhasehdokasta ei saa päästää karkaamaan.
Rampe sen sijaan ei juuri kommentoi. Hän ei muutenkaan paljoa puhele. Rampe on kiltti mies, joka on selvästi jäänyt pahasti Eilan tossun alle. Vastentahtoisesti mutta alistuvasti Rampe huijaa Eilan pyynnöstä ylimääräiset tarjouskahvipaketit tai lähtee golfkentälle.
Eila on valmis tekemään mitä tahansa, jotta miellyttäisi Likan sulhasta ja tämän hienostuneelta vaikuttavaa äitiä (Leena Uotila). Eila kehittää salajuonen, jossa hän ottaa käyttöön ruotsinkielisten kesänaapuriensa (Carl Christian Rundman, Åsa Wallenius) komean huvilan ja väittää sitä heidän omakseen. Seuraa monenlaisia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä, jotka nousevat moneen potenssiin, kun vävyehdokkaan ja hänen äitinsä lisäksi huvilalle saapuvat myös sen oikeat omistajat ja perään vielä Eilan äiti (Eila Roine) ja sisko (Pirkko Hämäläinen).
Ohjaaja Taru Mäkelä osoitti Varasto-elokuvassaan, että hän osaa tehdä toimivaa tilannekomediaa. Sama komedian taju näkyy myös Eilassa, Rampessa ja Likassa. Heidi Herala ja Pirkka-Pekka Petelius ovat loistava valinta kinastelevaksi mutta samalla sopuisaksi pariskunnaksi. Elokuva on kuvattu kauniissa kesäisissä maisemissa, ja siinä on upea värimaailma, josta tulee Pedro Almodóvar mieleen. Elokuvan alussa espanjalaisohjaaja mainitaankin.
Eila, Rampe ja Likka on sympaattinen komedia, josta ei ole pahaa sanottavaa. Se vain voisi olla hauskempikin. Välillä elokuva muuttuu kiusalliseksi puskafarssiksi aivan konkreettisesti, kun juostaan ja kaatuillaan huvilaa ympäröivässä metsikössä. Tietystä hölmöydestä huolimatta elokuvasta ei voi olla pitämättä. On helppo ennustaa, että Eilasta, Rampesta ja Likasta tulee suuren yleisön suosikki – niin suomalaiseen makuun se on tehty.