Ruotsin kansainvälisesti menestyneimpiin kirjailijoihin kuuluvan Henning Mankellin Wallander-poliisitrillerit ovat poikineet kasan erinomaisia elokuva- ja tv-sovituksia, aivan kuten Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön luomat Beck-dekkarit. Wallander-tarinoiden korkealuokkaisuudesta kertoo sekin, että itse Paul Verhoeven on suunnittelemassa sellaisen filmaamista. Kyseessä on ilmestymisjärjestyksessä seitsemäs kaikkiaan yhdeksästä Kurt Wallander -romaanista, suomennokseltaan Askeleen jäljessä (Steget efter/ One Step Behind), josta käsikirjoituksen sovittaa suurimman osan Verhoevenin hollantilaisfilmeistä kirjoittanut Gerard Soeteman (mm. Neljäs mies, Lihaa ja verta).
Aiemmat Wallander-filmatisoinnit ovat skandiohjaajien tekemiä. Niiden pääosassa komisario Wallanderina nähty Rolf Lassgård on nyt korvattu muun muassa Hamiltonista ja Henkivartijoista (2001) tutulla Krister Henrikssonilla. Ennen routaa kuvattiin nimittäin lähes samaan aikaan kuin Lassgårdin tähdittämä ruotsalaissovitus Steget efterista, joka on parhaillaan jälkituotannossa ja valmistuu siis hyvissä ajoin ennen Verhoeven-sovitusta.
Uusi Kurt Wallander ei pysty odotetusti täyttämään Lassgårdin jättikokoisia saappaita. Tämä ei ole varsinaisesti Henrikssonin vika, hän tekee roolin omalla tyylillään ihan sujuvasti, mutta Lassgårdin mahtava karisma ja sen sisään vangittu kuva ja käsitys hahmosta eivät vapaudu seuraajalle.
Toisaalta tämä ei ole vakavaa, sillä Ennen routaa -tarinan varsinainen keskushenkilö on komisarion tytär, juuri Tukholman poliisikoulusta valmistunut Linda (Johanna Sällström), joka saapuu työskentelemään skoonelaiseen Ystadiin isänsä rinnalle. Lienee siis ollut myös taiteellinen valinta, että Linda Wallander -sarjan, jonka debyytti Ennen routaa on, sovituksissa isä-Kurtia esittää eri näyttelijä kuin Lassgård.
Linda Wallanderin ensimmäiseksi jutuksi ilmaantuva naisen katoaminen muuttuu pian murhaksi, kun kadonnut löytyy metsästä pää murskattuna. Mutta tämä on vasta alkusoitto synkälle rikosketjulle, jonka juuret ulottuvat aina Guyanassa 1978 sattuneeseen Jonestownin massaitsemurhaan saakka.
Ennen routaa onnistuu tavoitteessaan kuvata isän ja tyttären suhdetta ja sen vaikeuksia, mutta pitää samalla päällä tiivistyvää trillerijuonta. Suurin mielenkiinto Kurt ja Linda Wallanderin välillä kohdistuu faktaan, että he ovat nyt molemmat poliiseja ja toisilleen myös työtovereita. Perhesuhteesta ylipääseminen osoittautuu vaikeaksi etenkin komisariolle, mikä johtaa odotettuun yhteenottoon isän ja tyttären välillä.
Mankellin pyrkimys kuvata joka Wallander-kertomuksella jotain yhteiskunnallista ongelmaa osuu maaliinsa tälläkin kertaa. Tulilinjalla ovat uskonnolliset ääriainekset, jotka tarina tuo esiin raadollisen peittelemättömästi. Myös väkivallan ankaruus ja rikosten raakuus edustavat tuttua Wallander-tasoa. Mankellin/ Wallanderin maailmankuva on kaikkea muuta kuin optimistinen, eikä joskus vuonna kypärä ja miekka turvallisena pidetty kansankoti ole ollut sitä enää yli vuosikymmeneen ainakaan näissä tarinoissa.
Ennen routaa on jälleen malliesimerkki Ruotsin tyylitajuisesta trillerituotannosta, jonka tasolle Suomessa ei ole koskaan ylletty ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aiemmin lähinnä laatudraamoja ohjanneen Kjell-Åke Anderssonin (Jouluoratorio, Perhesalaisuuksia) sujuva ohjaus, samaistuttavat henkilöt ja näiden ansiokkaat tulkinnat sekä ennen kaikkea anteeksipyytelemättömän kovaotteiset tapahtumat muokkaavat tästäkin Wallander-elokuvasta erittäin viihdyttävän paketin skanditrillerin ystäville.