Father Mother Sister Brother

Jim Jarmuschin elokuvatriptyykki on verkkaisesti etenevä katsaus vanhempien ja aikustuvien lasten välisen suhteen mutkistumiseen. Vähäeleinen elokuva voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon. (Ikäraja K-7)

30.4.2026 00:49
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 30.04.2026

Olet pitkästä aikaa vierailulla vanhempiesi luona, mutta puheenaiheet loppuvat jo ruokapöydässä. Pakolliset terveyskyselyt ja urapäivitykset on tehty ja katse ajautuu kelloon. Huokaat ja otat lisää kahvia, kunnes autossa koittaa helpotus.

Jokainen, jolla on hankala suhde vanhempaansa, voi varmasti samastua tähän tunteeseen. Elämme omaa elämäämme, mutta jälleennäkemisissä sekä vanhemmat että aikuiset lapset lukkiutuvat takaisin vanhoihin perherooleihin. Tutut toimintamallit lisäävät turvallisuuden tunnetta mutta voivat estää suhdetta päivittymästä. Vähitellen lovi vanhempien ja lasten välillä kasvaa yhä suuremmaksi, ja kohtaamiset käyvät yhä kiusallisemmiksi.

Jim Jarmusch on halunnut tutkia tätä ikuisuusaihetta uudessa työssään Father Mother Sister Brother. Elokuva on jaettu kolmeen osaan, ja se koostuu erillisistä tarinoista samaan tapaan kuin ohjaajan aiemmat elokuvat Mystery Train (1989), Night on Earth (1991) sekä Kahvia ja tupakkaa (2003). Tyylilleen ominaisesti Jarmusch sitoo tapahtumat yhteen toistuvien motiivien avulla – tällä kertaa ei tosin nautita kahvia ja tupakkaa vaan ihmetellään Rolex-kelloja ja keskustellaan veden juomisesta. Sattumat tuovat dialogiin tuulahduksen kepeyttä, vaikka lopulta Father Mother Sister Brother ei ole komedia laisinkaan vaan lähtökohtaisesti ankea teos.

Ensimmäisessä tarinassa yhdysvaltalaiset sisarukset Jeff (Adam Driver) ja Emily (Mayim Bialik) vierailevat isänsä (Tom Waits) syrjäisessä metsämökissä. Aikuiset lapset tuntuvat säälivän varatonta leski-isäänsä, mutta vähitellen herää epäilys, ettei isä olekaan niin vaivainen kuin miltä hän haluaa vaikuttaa. Harkittu lavastus on avainasemassa, ja isän koti on laitettu samaan aikaan ihastuttavan kolkoksi ja toisaalta salamyhkäiseksi.

Harmillisesti elokuvan usein toistuvat ajokohtaukset eivät näytä yhtä hyviltä, sillä auton ikkunasta näkyvät maisemat on selvästi lisätty tai ainakin käsitelty jälkikäteen, ja syvyysvaikutelma on todella luonnoton. Henkilöt ja tausta ovat fokuksessa, mutta sisätilat ovat sumeat. Tämä toistuu kaikissa kolmessa osiossa ja näyttää valkokankaalla erittäin häiritsevältä.

Dubliniin sijoittuva keskimmäinen osa on elokuvan hiotuin ja myös parhaiten kuvattu kokonaisuus. Sisarukset Timothea (Cate Blanchett) ja Lilith (Vicky Krieps) vierailevat ulkokultaista elämää larppaavan äitinsä (Charlotte Rampling) luona. Timothea on eleganttiudessaan kuin äitinsä kopio. Pinkkitukkainen Lilith etsii itseään mutta haluaa esittää äidille kunnollista ja toimeentulevaa tytärtä. Miten tähän on päästy, ja miksi Ramplingin hahmo on niin autoritäärinen? Jarmusch ei oikeastaan kerro, hahmot vain ovat.

Ohjaajan ote tuntuu olevan eräänlainen anti-Mummola: siinä missä Tia Kouvon katselmus suomalaisen perheen joulusta yritti etsiä syitä ongelmiin ja psykologisoida hahmojaan, Father Mother Sister Brother tarjoilee pelkkää pettymystä ilman suoria vastauksia. Etenkin kahdessa ensimmäisessä osassa keskustelut pyörivät tylsien aiheiden ympärillä tuomatta tyydytystä kenellekään. Jarmusch ei kuitenkaan missään vaiheessa saarnaa katsojille vanhempien tärkeydestä, vaan he saavat tehdä omat päätelmänsä.

Erilaisin ja samalla triptyykin heikoin osa on Pariisiin sijoittuva tarina kaksosista (Indya Moore ja Luka Sabbat) joiden vanhemmat ovat kuolleet lento-onnettomuudessa. Sisarukset ovat elokuvan muita hahmoja nuorempia, ja heidän vanhempiensa kuvaillaan olleen aikoinaan hyvin boheemeja. Sisarukset ovat läheisiä, ja heistä vaikuttaa kasvaneen tasapainoisia ja fiksuja nuoria, joilla on ollut lämmin suhde vanhempiinsa.

On epäselvää, yrittääkö Jarmusch vain sanoa, että vapaus ja avoimuus on ratkaisu terveisiin perhesuhteisiin. Tässä vaiheessa elokuvan viesti tuntuu lässähtävän, koska se on niin itsestäänselvä. Siinä missä aikaisempien hahmojen kanssa onnistuttiin, on nuorten maailmankuvan ja puheenparren tavoittaminen ollut jo kypsässä iässä olevalle ohjaajalle selvästi hankalampaa. Jokaisessa osiossa toistuu myös hidastettu kohtaus, jossa nuoret skeittarit rullaavat vapaina ja onnellisina huolestuneiden hahmojemme ohi. Siinä on jotain niin boomeria, että sitä on vaikea edes selittää.

Viktoria Murskaja

Father Mother Sister Brother -elokuvan traileri

YouTube video