En ole vuosikausiin pelannut videopelejä, eivätkä ajosimulaattorit milloinkaan lukeutuneet suosikkeihini. En pahemmin seuraa rallia tai muuta autourheilua. Lähtökohdat eivät siis olleet otolliset, kun ryhdyin katsomaan pelaamisen JA rallin maailmaan sijoittuvaa Gran Turismoa. Sitä suurempi oli yllätys, kun elokuva osoittautui vallan viihdyttäväksi tapaukseksi.
Gran Turismo on toki hölmö ja melodramaattinenkin, mutta se ei johdu aihepiiristä – tai -piireistä. Suurin syy on, että kyseessä on tositapahtumapohjainen tarina, joka tuntuu edellyttävän huvittavuuteen asti tiettyjä kaavamaisuuksia ja myötäsukaisuuksia. Niistä huolimatta erityisesti mainiot näyttelijäsuoritukset tekevät klassisesta altavastaajatarinasta kiehtovaa seurattavaa.
Puolisentoista vuosikymmentä sitten suositun Gran Turismo -PlayStation-pelin takana oleva Sony ja autonvalmistaja Nissan ryhtyivät nerokkaaseen promotointiyhteistyöhön. Innokkaiden Gran Turismo -pelaajien oli mahdollista päästä tarpeeksi hyvin simulaattorilla ajettuaan GT Academy -ohjelmaan, joka kouluttaisi heistä rallikuskin Nissanin talliin.
Gran Turismo -elokuva seuraa Jann Mardenborough -nimistä nuorukaista, jonka duunari-isä ei ymmärrä poikansa pelaamista. Ennemmin hän toivoisi tästä velipojan kaltaista seuraajaa isukin jalkapallomenneisyydelle. Jann kuitenkin pitää päänsä ja selvittää kuin selvittääkin tiensä Akatemiaan. Hän ei silti helposti tunnu löytävän paikkaansa ryhmässä, kun nuoria aletaan yksi kerrallaan karsia. Ulkopuolisuus on kuitenkin pientä verrattuna siihen, miten rallimaailman tähdet suhtautuvat pelien puolelta mukaan pyrkiviin tulokkaisiin.
Elokuvan ihmissuhdepuoli on sen heikoin ja epäuskottavin puoli, ja siksi se tuntuu käynnistyvän hieman nitkutellen. Melko pinnallisesti piirretyt henkilöhahmot saavat kuitenkin uskottavuutta hyvistä näyttelijöistä. Archie Madekwe eläytyy hyvin nuoreksi, joka tietää mitä haluaa, mutta törmää yhä uusiin, panosten mukana kasvaviin esteisiin. Orlando Bloom on uskottava unelmakauppias, joka ajaa saamaansa hyvää ideaa, mutta ei ole niin sen lumoissa etteikö tietäisi kyseessä olevan parhaan kaupallisen kompromissin etsimisestä.
Koko hoidon sydän on kuitenkin David Harbourin esittämä Jack Salter, entinen huippuajaja, joka ison tallin mekaanikon paikalta houkutellaan valmentamaan pelaajanuoria. Jack ei mainostempausta ja sen nuoria pelinappuloita arvosta ja antaa sen kuulua. Harbour esittää kärttyisän mentorin suorasukaista tylytystä hilpeän rennosti, mutta löytää myös hahmon syvempiä kerroksia tarinan edetessä.
Vaikka Gran Turismo perustuu tositapahtumiin ja oikeisiin ihmisiin, se on silti edelleen ensisijaisesti takanaan olevien ja lopputuloksesta tilaa ostaneiden tuotemerkkien mainos. Se ei yritäkään käsitellä pelaamisen tai autourheilun mahdollisia ongelmia. Leffa on myös saanut moitteita todellisten tragedioiden valikoivasta käytöstä taiteellisella vapaudella halutun tarinan kertomiseksi.
Mutta vaikka kyseessä on tuote, se on erinomaisesti toteutettu sellainen, kuin hieno peliohjain tai virtaviivainen kilpuri. Kun hiottuun teknologiaan saadaan leivottua myös inhimillisiä hetkiä ja mainostoimistojen kuuluttama ”tuotteen tarina”, on kyseessä tuote, josta voi pitää, vaikka ei sen kuvaaman maailman arvoja ostaisikaan.
Jouni Vikman