Kuka muistaa vielä Take That -bändin? Pori Jazzeillakin tänä vuonna esiintyneen Robbie Williamsinkin ura sai alkunsa 90-luvun brittibändissä, joka muistetaan muun muassa hiteistä Back For Good ja How Deep Is Your Love. Coky Giedroycin uusin elokuva Greatest Days perustuu samannimiseen musikaalin, jossa tarina kerrotaan Take Thatin biisien avulla. Samaa kaavaa käytettiin Mamma Mia! -musikaalissa, joka perustui ABBAn musiikkiin.
Greatest Daysin juoni tapahtuu kahdessa eri aikajanassa. Elokuva seuraa ystäväjoukkoa 90-luvulla ja myöhemmin nykypäivässä. Take That on korvattu geneerisellä The Boys -bändillä, jota tyttöjoukko Rachel, Heather, Debbie, Zoe ja Claire kuuntelevat lähes pakonomaisesti.
Nykypäivässä Rachel (Aisling Bea) voittaa radiokilpailussa liput The Boysin keikalle Ateenaan. Rachel ei ole pitänyt yhteyttä ystäviinsä, mutta kerää vanhan joukon koolle. Konkkaronkka päätyy setvimään vanhoja riitoja Ateenan auringon alla.
Mikäli pelkkä ajatus elokuvasta, jossa kuullaan Take Thatin musiikkia noin kymmenen minuutin välein etoo, Greatest Days ei ole elokuva sinulle. Se on anteeksipyytelemättömän siirappinen oodi ystävyydelle ja fanikultuurille. Giedroycin elokuva on ajoittain jopa ärsyttävän, hampaita syövyttävän sokerinen, mutta elokuvasta löytyy myös paljon aitoa draamaa ja se onnistuu myös sanomaan jotain syvällistäkin ystävyydestä.
Giedroycin ohjaus on leikittelevää, eikä Greatest Days koskaan ota itseään turhan vakavasti. Elokuvassa hassutellaan ja hullutellaan sydämen kyllyydestä, ja aivot kannattaa ripustaa narikkaan elokuvateatterin ulkopuolelle. Elokuvan musiikkikohtaukset ovat huimia. Erityisen vaikuttava on Relight My Fire -biisi, joka esitetään liikkuvassa bussissa.
Bea on hurmaava Rachelin roolissa. Myös Alice Lowe ja Jayne Adams ansaitsevat erikoismaininnan Heatherin ja Clairen rooleista. Jessie Mae Alonzo on kuitenkin elokuvan säihkyvin tähti. Alonzon nähdään elokuvassa nuoren Debbien roolissa, ja vaikka rooli on suhteellisen pieni, Alonzon jää kuitenkin mieleen.
Mark Woottonin olisi sen sijaan voinut leikata elokuvasta pois. Wootton esittää Rachelin sulhasta Jeffia, mutta hahmo hidastaa elokuvaa. Giedroycin painopiste on vahvasti elokuvan naisissa ja vaikka Bea esittääkin herkän Patience-kappaleen Jeffille elokuvan loppupuolella, Wootton ei tuo elokuvaan mitään mielenkiintoista.
Tim Firthin käsikirjoitus on tasapaksua peruskauraa, mutta upeat näyttelijät kohottavat elokuvan laatua. Ei ole vaikea arvata elokuvan loppuratkaisua, mutta Greatest Days on silti armottoman liikuttava.
Greatest Days on harvinaista herkkua musikaalien ystäville. Giedroycin elokuva ylistää ystävien välistä rakkautta, eikä katsojan tarvitse todellakaan olla Take That -fani nauttiakseen elokuvasta. Elokuvan universaalit teemat ja vangitsevat näyttelijäsuoritukset tekevät elokuvasta ikimuistoisen.
Maria Lättilä