Härmä

GENRE ENSI-ILTA 17.02.2012 TÄHDET

1800-luvun Suomessa perheen valtasuhteet olivat selvät. Perheen isä määräsi, ja kun hänestä aika jätti, tila ja omaisuus jäivät vanhimmalle pojalle. Tämän hyväntahtoisuuden varassa oli, miten perheen muille jäsenille kävi; saivatko he paikan kartanon nurkissa, oman lohkotun peltoläntin perintömaista vai vain lähtöpassin tien päälle. Halutessaan isäntä pystyi kuitenkin säätämään testamentilla oletusarvosta poikkeavasti.

Tällaisesta tilanteesta käynnistyy JP Siilin ohjaama ja käsikirjoittama, Pohjanmaalle sijoittuva melodraama. Välitalon isäntä haluaa jättää tilansa nuoremmalle pojalleen, Matille, joka osallistuu aktiivisesti maiden ja kartanon töihin, ja on muutenkin elintavoiltaan tasaisempi kuin esikoispoika Esko. Esko kulkee kylillä johtamansa huligaanijoukkion kanssa rötöstellen, uhitellen ja puukkoa turhankin herkästi heilutellen.

Kun Esko saa tietää isänsä testamentista, käynnistyy perheyhteisöä vavisuttava traaginen tapahtumasarja, joka asettaa veljekset napit vastakkain. Heidän väliinsä jää Matin kihlattu, naapuritilan raikas Aino-neito.

Härmän tarina on suorastaan mainio. Matin vaateet isän tahdon noudattamisesta törmäävät yksi kerrallaan perinteisiin ja niin perheenjäsenten kuin häjyjen pelotteleman kyläyhteisön ja virkavallan edustajienkin selän kääntämiseen. Sana sanaa vastaan -tilanteessa hänen ainoaksi tuekseen jää Kalle-renki. Kohtaloonsa jo alistumassa olevan Matin nostaa kunnon vastarintaan vasta pelko Ainon menettämisestä. Näistä aineksista saadaan aikaan mainioita jännitteitä.

Tarina lepää alussa tärkeässä sivuosassa nähtävää Esko Salmista lukuunottamatta täydellisesti nuoren näyttelijäkolmikon harteilla. Mattia näyttelevä Lauri Tilkanen väläytteli jo Hiljaisuus-elokuvassa vanhojen Suomi-elokuvien tähtien charmia, joka tietysti sopii Härmäänkin kuin nakutettu. Itsensä suurimman osan ajan hillitsevän Matin sisällä pohjalainen veri kuohahtelee tarvittaessa uskottavasti.

Mikko Leppilammen alta kulmain esittämä Esko tekee tietoisesti pahaa, mutta hän on myös narsisti, seudun suurimman tilan perijä ja äidin lellikki. Hän tuntee aidosti kokeneensa vääryyttä – ja onhan perimysjärjestyksessä ohittaminen melkoinen kasvojen menetys itsensä kuninkaaksi julistaneelle nuorelle miehelle. Nöyryytys lyö Eskoon haavan, jota mikään sukurakkaus ei pysty korjaamaan. Omalla tavallaan hän myös välittää kotitilastaan, vaikka ylpeys estää jakamasta sitä ja tarvikkeet hankitaan vilungilla.

Pamela Tola tekee vahvaluontoisesta mutta asemansa tunnustamaan joutuvasta Ainosta taistelun arvoisen Elovena-neidon. Melodraama virtaa triangelidraamassa välillä turhankin vahvasti ja tosikkomaisesti.

Sivuhahmot tahtovat jäädä täysin hahmottamattomiksi juonenkuljetusvälineiksi. Matin umpikujaan päätyvät pyrkimykset elokuvan keskimmäisessä näytöksessä saadaan nytkähtämään eteenpäin vain aikaisemmin Mattia rauhoitelleen Kalle-rengin oudolla takinkäännöllä. Verisyydessään varmaan yksinäänkin K16-ikärajaan riittänyt lopetus riippuu tärkeän sivuhenkilön väkinäisen oloisesta mielenmuutoksesta.



Filmtrailer.com