Ihan yössä

GENRE ENSI-ILTA 28.08.2015 TÄHDET

Romanttisissa komedioissa kerronnallinen näkökulma on siirtynyt entistä enemmän naisten puolelle. Taustalogiikkana lienee se, että naisten odotetaan raahaavan teattereihin miehensäkin, jotka eivät muuten eksyisi katsomaan kyseisiä elokuvia. Useimmiten romkom-peruskaava ei toimi, koska aiheet ja tapahtumat ovat liian satumaisia ja utopistisia, jotta niille edes jaksaisi nauraa. Välillä tosin onneksi käy niin, että tarinaa ei liikaa kangisteta genren vakionormeihin ja tuloksena syntyy mukavaa ja aidonoloista käyttöleffaa.

Amy Townsend (Amy Schumer) on kolmekymppinen, isänsä värikkäitä elämänohjeita noudattava toimittaja, joka kestotilauksen sijaan poimii haluamansa miehet mieluiten irtonumeroina. Välillä ajaudutaan lyhytaikaisiin seurusteluihinkin, mutta niidenkään ei anneta häiritä vapaata tahtoa hetkellisesti pariutua, jos ja kun mieli tekee.
Alkoholia kuluu, fyysinen kunto rapautuu, mutta kirjoitustyöt luonnistuvat siitä huolimatta tai sen ansiosta, joten kaikkihan mallaa vallan hienosti. Kunnes sitten tulee Se juttu ja Se haastateltava, joka pysäyttää kellot.

Leffan sielu tai sydän on Amy Schumer. Hän ei ole ulkoiselta habitukseltaan mikään klassinen romkom-kuningatar, mutta hänessä on jotain turvallisen tuttua ja tunnistettavaa. Stand up -tausta auttanee hallitsemaan tiukkojenkin replojen pudottelun sopivan reteesti ja rennosti. Amyn huomion kohteena paistattelee Saturday Night Live -konkari Bill Hader, joka muikeine ilmeineen toimii hyvänä vastapainona naisenergialle.

Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa vähintään kohtuullisesti. Liekö Judd Apatowin ansiota, että ammattiurheilijat loistavat kerrankin positiivisina valopilkkuina. Renny Harlinin tympeässä 12 Rounds -filkassa himmeillyt showpainija John Cena on yksioikoisena bodarina yllättävänkin hauska. Koripalloilija LeBron James esiintyy myös edukseen tosikkomaisessa apuriroolissaan. Omaperäisen tökerösti nimetyn S’nuff-törkylehden paahtoruskettunutta päätoimittajaa esittävän Tilda Swintonin hädin tuskin tunnistaa samaksi henkilöksi kuin mitä hänen aikaisemmissa rooleissaan on totuttu näkemään. Hän osoittaa omaavansa komediallisiakin kykyjä ylimaallisen eteerisyyden lisäksi. Leffa leffan sisällä idea toimii oivasti. Daniel Radcliffe ja Marisa Tomei ovat juuri niin tönkköjä kuin huvittavan kaksimielisessä tekotaideleffassa sopiikin.

Pääosan esittämisen lisäksi Schumer on nakutellut itse käsikirjoituksen. Sen viehätys ja voima piilee tarkoissa ja osuvissa havainnoissa parisuhteesta ja elämästä ylipäätään. Kaikki vetäisyt eivät tietenkään naurata, mutta parempi silti muutama todella mojova isku kuin isompi nippu vaimeita kertakäyttölatteuksia. Loppu on valitettavasti mahalasku. Juttu päättyy juuri niin konventionaalisesti kuin arvata saattaa.

Vaikka voisi väittää, että romanttisia komedioita tehtaillaan liikaa, on se ehkä silti hyvä asia. Aika ajoin jotkut niistä, kuten Ihan yössä, sisältävät edes ripauksen verran omaperäisyyttä ja nousevat niljakkaan massan yläpuolelle myönteisiksi kokemuksiksi.


Aiheeseen liittyvät elokuvat