Kun puhutaan harmaasta alueesta tarkoitetaan sitä, että liikutaan laillisuuden ja laittomuuden rajamailla. Guy Ritchien kynäilemässä ja ohjaamassa elokuvassa liikutaan hyvin vahvasti laittomuuksien puolella.
Kun säälimättömän raaka rikollispomo Manny Salazar, jota esittää Javier Bardemin isoveli Carlos, on lainannut miljardi Amerikan taalaa suurelta newyorkilaiselta rahoitusyhtiöltä. Takaisinperintä on sälytetty ylempään keskijohtoon kuuluvalle nimeämättömälle Rosamund Pikelle, joka puolestaan palkkaa mainitun harmaan alueen läpikotaisin tuntevan juristin Rachel Wildin (Eiza González). Hänellä on tiimissään äärimmäisen tehokas ja kyvykäs kaksikko Bronco ja Sid (Jake Gyllenhaal ja Henry Cavill) ja heidän tiiminsä.
Tehtävä on lievästi sanoen haastava, sillä velkaa on aiemminkin yritetty periä – kohtalokkain seurauksin. Niistä vastaa Salazarin turvallisuuspäällikkö, monesta leffasta ja sarjasta tuttu karski norjalainen partasuu Kristofer Hivju. Keikka on siis suunniteltava paremmin kuin hyvin.
Pitkä matka on tultu siitä, kun Guy Ritchie räjäytti brittialaisen gansterielokuvan aivan uuteen uskoon Puuta, heinää ja muutama vesiperä -elokuva ilmestyessä vuonna 1998, Se toi mukanaan nopeaa ja epälineaarista kerrontaa, tyyliteltyä ultraväkivaltaa ja röyhkeää huumoria aiemman totisen ryppyotsaisuuden tilalle. Sitä seurasi vuoden 2000 Snatch, joka nosti panoksia entuudestaan.
Ritchiestä leivottiin elokuvakerrontaa uudistavaa ihmelasta, mutta kahden ensimmäisen elokuvan menestys ilmeisesti sai olon tuntumaan liiankin hyvältä. Seuraavat elokuvat menettivät tenhovoimaansa alamäen kulminoituessa kahteen surkeaan Sherlock Holmes -filmatisointiin. Askeleen oikeaan suuntaan hän otti vuonna 2015 Koodinimi U.N.C.LE:lla ja kunnollisen kunnianpalautuksen Ritchie ansaitsi vuoden 2019 Gentlemanilla.
Tähän jatkumoon In the Grey – Miljardikeikka sijoittuu vahvaan keskikastiin. Siinä on huumoria, toimintaa ja mainioita hahmotyypitelmiä. Nimenomaan tyypitelmiä, koska Ritchie on ladannut heihin paljon potentiaalia, mutta toteutus on jäänyt vaillinaiseksi. On sääli, että tärkeimmistä hahmoista olisi voinut saada paljon enemmän irti, mutta nyt ne ovat liian yksiulotteisia. Dialogin kirjoittaminen on taantunut latteaksi ja tapahtumia jankataan liiaksi.
Silti tarina toimii, kuten kunnon kesätoimintapläjäyksessa kuuluukin. Se on viihdyttävä ja sen parissa reilut puolitoistatuntia sujahtaa mukavasti vaikka niitä paukkumaisseja mutustellen.
Hannu Liekso
In the Grey – Miljardikeikka -elokuvan traileri
