”Mitään et täältä mukaasi saa”, tavataan sanoa, kun halutaan arvostella jonkun rahan tai tavaran perässä juoksemista. Entä jos ei tarvitsisikaan, vaan kaikki mitä tienaa pidentäisi elinikää?
In Time leikittelee tällaisella skenaariolla. Sen futuristisessa vaihtoehtomaailmassa ihmiset lakkaavat vanhenemasta 25-vuotiaina. Kun neljännesvuosisata tulee täyteen, voi peilistä katsoa miltä näyttää koko loppuelämänsä ajan.
Vuosien ja painovoiman runtelemattoman kropan ja rypyttömän naaman vastapainoksi 25-vuotispäivänä alkaa lähtölaskenta, joka antaa aivan uutta merkitystä ilmaisulle biologinen kello. Merkkipäivän jälkeen jokainen elää nimittäin vain vuoden ellei pysty tienaamaan, varastamaan tai saamaan lahjaksi lisää aikaa. Kun 13-digiittinen laskuri ranteessa nollautuu, kroppa lakkaa toimimasta sillä silmänräpäyksellä.
Elokuvan päähenkilö on Justin Timberlaken esittämä tehdastyöläinen, Daytonin slummissa asuva Will Salas. Hänen yhteisössään tavoitteena on päivän aikana tienata niin paljon aikaa, että pysyy hengissä seuraavan päivän palkanmaksuhetkeen asti. Maailmassa, jossa bussimatka kirjaimellisesti vie tunnin elämästä, sekään ei välttämättä aina onnistu.
Eräänä päivänä Will pelastaa paremmalta aikavyöhykkeeltä slummailemaan saapuneen miehen, joka välinpitämättömästi rehvastelee vuosisadan mittaisella rannekellollaan. Will ei voi ymmärtää miten joku, joka on jo elänyt sata vuotta ja jolla on edessään toinen mokoma, voi olla valmis heittämään elämänsä hukkaan samalla, kun monet kamppailevat eteenpäin minuutti kerrallaan. Hän saa kuitenkin tilaisuuden ottaa siitä selvää, kun mies lahjoittaa hänelle vuosisatansa.
Tunnista toiseen eläneelle miehelle avautuu uusi maailma, mutta eivät rikkaatkaan onnellisia ole. Kun elinaikaa on muuten loputtomasti, ihminen alkaa hysteerisesti pelätä vahingossa kuolemista. Will joutuu epäillyksi aikansa lahjoittaneen miehen murhasta ja pyyhkäisee pakomatkalle mukaansa vuosituhansien arvoisen miehen tyttären (Amanda Seyfried). Samalla hän tulee kuin vahingossa ajautuneeksi uutta maailmanjärjestystä vastustavalle polulle.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Niccol on aikaisemminkin usein käsitellyt teknisen edistysaskeleen yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä vaikutuksia. Hänen paras elokuvansa on vuoden 1997 valitettavan pienelle huomiolle jäänyt Gattaca, jossa dna:n laadukkuus jakaa ihmiset eri kasteihin. In Time ei nouse yhtä kiehtovaksi tutkielmaksi, mutta se toimii mielenkiintoisen ajatusleikin ja rikosjännärin sekoituksena.
Parhaimmillaan In Time on upeiden kuvien sävyttämiä koskettavia hetkiä, huonoimmillaan se on terminologian kanssa kikkailua ja loputonta paikasta toiseen juoksemista, joka pitemmän päälle kyllästyttää, vaikka viitekehyksessä täysin loogista onkin. Keskinkertaisimmillaankin se on oivaltavasti yksityiskohtia myöten rakennettua kuvitteellista maailmaa, joka hyvin voisi olla omamme.
In Time -elokuvan traileri
Filmtrailer.com