Inferno

GENRE ENSI-ILTA 14.10.2016 TÄHDET

Euroopan keskiajan historiaan vahvasti tukeutuvilla jännäreillä maailmanmaineeseen ponnahtaneen Dan Brownin Robert Langdon -saaga on ehtinyt elokuvissa jo kolmanteen osaan. Kirjoja on yksi enemmän, mutta järjestyksessä kolmas (Kadonnut symboli) oli epätoivoinen yritys siirtää Euro-kaava Amerikan mantereelle ja tulos sen mukainen. Siitä syystä se ei valkokankaallekaan päätynyt. Brownista voi kirjoittajana olla montaa mieltä, mutta tietty kyky hänellä on veivata yksinkertaisia aivonkääntötemppuja, joilla epäloogisuudet, uskomattomuudet sekä ihan vaan rehelliset banaalisuudet ohittuvat jännityksen imussa ilman liikoja pohdintoja.

Liikkuvat kuvat ovat julmia. Kirjaan verrattuna on pakko suorittaa karsintaa, ja ontot kuvat entisestään korostavat tyhjiä repliikkejä. Uudessa elokuvassa niitä riittää valitettavasti yllin kyllin. Langdon menettää epäselvän tapahtumaketjun seurauksena muistinsa. Danten luomuksiin sijoitettujen vihjeiden kannoilla etenevä kilpajuoksu alkaa Firenzestä. Välillä keikahdetaan Venetsiaan ja joutsenvirsiä veisataan Istanbulissa.

Lopussa tarina todellakin saavuttaa infernaaliset mittasuhteet. Niin karmean kuuloista ovat etenkin Felicity Jonesin hahmolle kirjoitetut paatokselliset repliikit. Melkein voisi nauraa, mutta kun ei tässä oikeasti ole tekijöiden puolelta mitään huvittavaa. Ongelmaa on Langdonin kuvallisessa hahmossakin sekä sen tulkitsijassa Tom Hanksissa. Hän nyt vaan on jo liian iäkäs eikä mikään uskottava jones-bond-hybridi. Irrfan Khan suorittaa roolinsa kunniallisesti. Hän lataa hahmoonsa sopivasti viileää ratkaisu- ja toimintakykyä tiukan paikan tullen. Annettakoon siitä toinen tähdykkä.

Juonikuvio muistuttaa Grimsbystäkin tuttua kaavaa eli kansakunnan harventamista yhteisen subjektiivisen edun nimissä. Grimsby sentään hauskuutti. Inferno taas pelkästään tympii typeryydellään ja huonoudellaan.

Kuvauspaikkoja kyllä katselee mieluusti, mutta tarinan etenemisen seuraaminen on suurelta osin tuskallista. Näytteleminen ontuu, toimintakohtien leikkaukset nykivät ja ohjaus ylipäätään on liian lepsua. Kaikki kalkkunaleffan ainekset ovat siis koossa – ei missään tapauksessa kuitenkaan kalkkunaklassikon.

Purkkaromaaneista voi saada aikaan hyviäkin elokuvia. Tämä nyt vaan ei ole yksi niistä.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat