Jäähyväiset

/ GENRE ENSI-ILTA 24.01.2020 TÄHDET

Suku kokoontuu viettämään hiljaista surujuhlaa iloiseen perhetapahtumaan. Puhumattomuuden perinteen luulisi puhuttelevan suomalaista katsojaa.

Näilläkin sivuilla on mollattu amerikkalaisstudioiden hinkua muokata isojakin elokuviaan Kiinan vielä kasvavinakin jo massiivisia markkinoita miellyttämään. Jäähyväiset-elokuvassa on taustalla aito pyrkimys käsitellä omaa kulttuuriperimää, sillä se perustuu amerikkalais-kiinalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Wangin omiin kokemuksiin.

Awkwafina esittää uransa käyntiin saamisen ja itsenäistymisen kanssa kituuttavaa Billi Wangia. Amerikkaan muuttaneiden vanhempien tytär pitää edelleen tiiviisti manner-Kiinan Changchunissa asuvan isoäidin, Nai Nain kanssa. Kun vanhemmat tekevät lähtöä Billin serkun häihin, nuorelle naiselle selviää, että kyseessä onkin tarkoitus jättää jäähyväisiä kuolemansairaalle matriarkalle. Billille asiasta ei ole kerrottu, sillä hänen on pelätty lipsauttavan totuuden mummolleen, joka myös on tietämätön diagnoosistaan.

Vastalauseista huolimatta Billi matkustaa vanhempiensa perässä tapaamaan isoäitiä ja muita maailmalle lähteneitä sukulaisia, jotka nyt ovat palanneet hyvästelemään vanhaa rouvaa. Itseään ja tunteitaan parhaansa mukaan hillitsevä Billi ei voi olla kyseenalaistamatta perheen päätöstä salata kuolevalta naiselta totuus. Samalla hän ottaa osaa oman kiinalaisen perimänsä perinteisiin, kun Nai Nai järjestelee innolla lapsenlapsensa ja tämän japanilaisen morsiamen hääjuhlia.

Elokuva kertoo perheestä, kulttuurista ja perinteistä, mutta ennen kaikkea se kertoo uhrauksista. Billin vanhemmat ovat valmiit uhraamaan välit isoäitiään syvästi rakastavaan tyttäreensä, jotta suvun yhdessä hautoma salaisuus ei paljastuisi. Billin serkku joutuu uhraamaan häänsä tekosyyksi kokoontua tapaamaan suvun vanhinta ja jättämään tälle jäähyväisiä. Ja niin edelleen. Jossain vaiheessa katsoja saattaa myös pohtia, kuinka paljon totuudesta Nai Nai aavistaa, ja uhraako hänkin oman suru- ja valmistautumisaikansa, jotta perheen uhraukset eivät valuisi hukkaan.

Elokuvassa on melko vähän muuta varsinaista tarinaa, ennemmin se on pieniä haikeita ja hauskoja huomioita tekevä tutkielma perhesuhteista ja etenkin yksilön suhteesta perheeseen.