Julien Templen katsojan ja kohteen väliin menemätön dokumentti persoonallisesta Joe Strummerista ja varsinkin näytteet The Clashin musiikista toimivat varmasti uuden kiinnostuksen luojana miehen elämäntyöhön.
The Clash -yhtyeen keulakuva Joe Strummer (1952–2002) oli punkrockin avainhenkilöitä, kokonaiseen musiikkityyliin vaikuttanut ja monen jälkeensä tulleen taiteilijan esikuva. Punk-piireistä laajemman rock-yleisön suosioon murtautuminen koitui lopulta The Clashin kohtaloksi, kun kiinnostus kääntyi bändin tekemiseen sen sijaan mitä Strummer halusi musiikilla kertoa. Viisi vuotta kuolemansa jälkeen Strummer on saanut arvoisensa dokumenttielokuvan.
Julien Temple on musiikkivideoihin ja musiikkiaiheisiin elokuviin erikoistunut ohjaaja, jota paremmin punkin aikaa ja tekijöitä tuntevaa auktoriteettia on vaikea keksiä. Temple tunnetaan Sex Pistols -elokuvistaan The Great Rock ’n’ Roll Swindle (1980) ja The Filth and the Fury (2000) sekä musikaalista Absolute Beginners (1986). Vuonna 1953 Lontoossa syntynyt Temple on nähnyt kaiken, mikä teki Strummerista Strummerin: 1960-luvun yhteiskunnallisen kaaoksen ja 70-luvun punkin energian.
Dokumentti alkaa suorastaan nerokkaasti. Strummerin elämän tarina soljuu eteenpäin kiehtovan kuvavirran myötävaikutuksella. Temple välttelee helpoimpia ratkaisuja. The Clashilta ja Strummerilta löytyy musiikkia, jonka varaan koko dokumentin olisi voinut rakentaa. Temple tutkii kuitenkin mieluummin sitä, mikä vaikutti Strummeriin ja mikä oli Strummerin vaikutus ympäristöönsä. Jälkimmäisellä puoliskollaan elokuva alkaa noudattaa perinteisempää dokumenttikaavaa ja juuttuu hieman paikoilleen. Monet musiikki- ja elokuva-alan ihmiset kertovat kohtaamisistaan Strummerin kanssa. Valitettavasti elokuvasta puuttuvat tyystin heidät esittelevät tekstit. Elokuvassa ei myöskään ole suomenkielistä tekstitystä.