Jokainen haluaa jotain

GENRE ENSI-ILTA 17.08.2018 TÄHDET

Paolo Genovese palaa uuden moraliteetin kanssa, mutta siinä on saippuaoopperan tuntua.

Alkuperäisnimen The Place, paikka, on baari, jossa salaperäinen mies (Valerio Mastandrea) tapaa päivittäin epätoivoisia ihmisiä. He kaikki haluavat jotain: kauneutta, terveyttä, jopa henkistä valaistumista. Mutta sen saadakseen heidän on tehtävä jotain. Vaikka tiskin takaa tarkkaileva mukava tarjoilijatar pitää miestä jonkin sortin terapeuttina, hänen pyytämänsä teot eivät ole miellyttäviä.

”Miksi pyydät ihmisiä tekemään kamalia asioita”, kysyy eräs hahmoista jatkaen Paolo Genovesen taipumusta vääntää kaikki rautalangasta katsojille. ”Koska joku aina suostuu”, kuuluu vastaus.

Tuo ei kovin hienovarainen keskustelu summaa koko elokuvan, jonka italialaisohjaaja selvästi näkee jonkinlaisena suurena vertauskuvana. Elokuvan leimaaminen vertauskuvalliseksi on harvoin hyvä merkki.

Genovese on yleensä elementissään yhtä lailla hölmöjen mutta viihdyttävien tragikomedioiden parissa kuten Salaisuuksien illallinen. Nyt hän on yllättäen päättänyt ryhtyä vakavaksi. Sinänsä ihan hyväksyttävää, mutta miksi ihmeessä? Voidakseen tehdä meemikelpoisia mahtipontisia pohdintoja elämän, universumin ja yleensä kaiken tarkoituksesta?

Elokuvan saamat David di Donatello -palkinnot saavat hieman huolestumaan italialaisen nykyelokuvan tilasta. On vaikea ajatella miten pitäisi suhtautua bassetin ihmisversiota kanavoivan Mastandrean pyytäessä sokeaa miestä raiskaamaan naisen tai nunnaa hankkiutumaan raskaaksi. Sitten on vielä sivujuoni, jossa hän pakottaa yhden miehen kidnappaamaan lapsen vain usuttaaksen toisen suojelemaan tätä vastapalvelukseksi… yöstä alusvaatemallin kanssa. Sen jälkeen dialogi kuten ”Hän on komea ja älykäs ja myy LSD:tä” ei enää häiritse yhtä paljon.

Vaikka elokuvassa on Kummisedän alun kaikuja (ilman kissaa), konsepti voisi toimia, jos muistikirjaansa raapusteleva mefistotelesmainen hahmo olisi karismaattisempi tai jos Genovese edes tavoittelisi jotain visuaalisesti kiinnostavampaa. Salaisuuksien illallinenkin todisti, että hän pitää pienessä tilassa työskentelystä, mutta elokuva tuntuu työpöytänsä äärellä istuvan virkailijan hakemuksien käsittelyltä.