Kaappaus metrossa – Pelham 1 2 3 perustuu John Godeyn vuonna 1973 ilmestyneeseen jännitysromaaniin, joka on filmatisoitu tätä ennen parikin kertaa.
Vuonna 1974 saapui valkokankaille Joseph Sargentin ohjaustyö, jonka pääosissa nähtiin Walter Matthau ja Robert Shaw. Ensimmäisestä Pelham-elokuvasta on muodostunut vuosien myötä pienoinen klassikko. Muun muassa Quentin Tarantino on ottanut siitä selkeitä vaikutteita elokuvaansa Reservoir Dogs.
Vuonna 1998 ilmestynyt toinen filmatisointi oli televisioelokuva, joka jäi vähemmälle huomiolle. Sen pääosissa nähtiin Edward James Olmos ja Vincent D’Onofrio.
Päivitetyn Pelhamin ohjaaja on brittiläinen Tony Scott, joka isoveljensä Ridleyn tapaan tunnetaan visuaalisesti näyttävistä elokuvista. Toimintaan erikoistunutta Tonya ei tosin ole siunattu yhtä hyvällä tyylitajulla kuin Sir Ridleytä. Parhaimmillaan Tony Scott on kuitenkin keskivertoa pätevämpi toimintaohjaaja, kuten vaikkapa Tarantinon käsikirjoittama True Romance (1993) tai sukellusvenetrilleri Purppuravyöhyke (1995) ovat osoittaneet.
Elokuvan nimi viittaa newyorkilaiseen metrojunaan, joka lähtee Pelhamista iltapäivällä kello 1:23. John Travoltan esittämän Ryderin johtama konnajoukkio kaappaa junan ja ottaa matkustajat vangiksi. Kaappaajat vaativat New Yorkin kaupungilta kymmenen miljoonaa dollaria tunnin sisällä tai he alkavat tappaa matkustajia yksi kerrallaan. Metron liikenteenohjauksessa työskentelevä Walter Garber (Denzel Washington) joutuu toimimaan yhteyshenkilönä.
Elokuvan ensiminuutit vaikuttavat hieman kliseisiltä. Scott liikuttaa kameraa New Yorkin kaduilla levottomasti ja tekee nopeita leikkauksia rap-musiikin tahtiin. Mutta heti alkutekstien jälkeen tarina pääsee vauhtiin.
Käsikirjoittaja Brian Helgeland (L.A. Confidential, Menneisyyden ote) on käyttänyt paljon jo alkuperäisessä Pelhamissa nähtyjä aineksia. Päähenkilöiden persoonissa on tosin erilaisia painotuksia. Robert Shaw’n esittämä pääroisto oli kylmä ja laskelmoiva, kun taas Travoltan Ryder on arvaamattomampi. Tatuoitu psykopaatti ei ole erityisen omaperäinen hahmo, mutta Travolta saa siihen eloa luontaisella karismallaan.
Garberin roolihahmo on muuttunut Walter Matthaun esittämästä sarkastisesta newyorkilaispoliisista alennuksen saaneeksi kaupungin virkamieheksi. Monissa Scottin elokuvissa (Purppuravyöhyke, Man on Fire, Deja Vu) näytellyttä Washingtonia ei olla juuri nähty jokamiehen roolissa, mutta hän esittää vastentahtoista toimintasankaria luontevasti.
Kaappaus metrossa – Pelham 1 2 3 on parhaimmillaan tiivistunnelmainen kissa ja hiiri -leikki, joka etenee vääjäämättömästi kuin metrojuna. Viimeisen puolituntisen aikana vauhti kuitenkin hiipuu, ja loppuratkaisu tuottaa pettymyksen. Uusi Pelham ei ole alkuperäisen veroinen mutta päihittää silti monet viime aikojen toimintaleffat.
Jussi Huhtala