Tarina alkaa New Yorkista, eletään vuotta 1926. Antonia Brico (Christanne de Bruijn) työskentelee paikannäyttäjänä newyorkilaisessa teatterissa. Yritettyään päästä katsomaan ihailemaansa kapellimestaria Brico saa potkut, sillä teatterin henkilökunnalla ei ole asiaa konserttiyleisön joukkoon.
Vaikka kukaan ei vielä tiedä sitä, on hollantilaistaustaisesta Bricosta tuleva ensimmäinen nainen, joka johtaa New Yorkin filharmonikkoja ja ensimmäinen naiskapellimestari, joka saa laajaa tunnustusta maailmanluokan orkesterien johtajana.
Maria Petersin ohjaama ja käsikirjoittama Kapellimestari perustuu tositapahtumiin, ja se kertoo Antonia Bricon kiinnostavan tarinan. Elokuva sijoittuu 1920–30-lukujen New Yorkiin, Amsterdamiin ja Berliiniin. Ajankuva piirtyy elokuvassa hienosti esiin.
Brico raivaa tiensä läpi miesvaltaisen musiikkimaailman ja pääsee lopulta kouluttautumaan kapellimestariksi Berliinissä Karl Muckin (Richard Sammel) johdolla. De Bruijn on vahva elokuvan pääroolissa. Hänen tulkitsemansa Brico on sopivan rämäpäinen ja määrätietoinen.
Bricon tarina on kiinnostava ja ansaitsee tulla kerrotuksi. Elokuvan tarinankerronta kuitenkin ontuu. Yhdessä elokuvan rinnakkaistarinassa Brico alkaa selvittää omaa taustaansa, mikä hajottaa elokuvan näkökulmaa. Yli kaksituntinen elokuva tuntuu pitkitetyltä, ja sitä olisi helposti saanut tiivistettyä leikkaamalla sivupolut pois.
Naisen vaikeaa asemaa miesvaltaisella alalla on paikoitellen alleviivattu hieman liikaa. Sen kertomiseen olisi usein riittänyt tilanteiden vähäeleisempi näyttäminen. Niiden perinpohjainen selittäminen jälkikäteen ei olisi ollut tarpeen.
Kapellimestari seuraa myös Bricon rakkauselämän kiemuroita, joita mutkistavat aikakaudelle epätyypilliset urahaaveet. Tässä rinnakkaistarinassa elokuva taipuu paikoitellen turhan melodramaattiseksi.
Parhaimmillaan Kapellimestari on viihdyttävä ja voimaannuttava elokuva. Jonkun on aina oltava ensimmäinen tienraivaaja ja sellainen Antonia Brico todella oli.
Elokuva on hyvä muistutus siitä, kuinka miesvaltainen klassisen musiikin maailma edelleen on, ja kuinka vähissä naiskapellimestarit ovat vielä tänäkin päivänä.
Susanna Bono