Maailmassa tehtäisiin todella vähän elokuvia, jos miehet käyttäytyisivät ikävuosiensa edellyttämällä arvokkuudella. Onneksi poikien ei tarvitse kasvaa aikuisiksi, vaan heistä voi tehdä Kiinni jäit! -komedian tyyppisiä dokumentteja. Tarina nimittäin perustuu tositapahtumiin. Jos ajatus saa huokaamaan syvään, ei välttämättä kannata mennä katsomaan tätä elokuvaa. Mutta jos ajatus herättää kateuden poikasen, todennäköisesti nauttii älyvapaasta älämölöstä.
Kiinni jäit! kertoo viidestä lapsuudenystävästä, jotka nyt ovat keski-ikäisiä miehiä. Joka vuoden toukokuussa he ovat pelanneet hippaa, jossa viimeisenä läpsäisty joutuu nolattuna odottamaan 11 kuukautta seuraavaa mahdollisuutta. Nyt yksi porukasta on vetäytymässä pelistä – eikä häntä ole koskaan ollut hippana. Eihän häntä voi päästää eläkkeelle voittamattomana, joten muut liittoutuvat häntä vastaan. Ei haittaa, että ainut mahdollisuus on toukokuun viimeinen viikonloppu, jolloin hippamestarin on tarkoitus viettää häitään.
Ääliömäisen perusidean ohella elokuvassa on muitakin puutteita. Tärkeimpänä se, että kaverukset on käytännössä määritelty yhden ominaisuuden perusteella ilman kunnon johtolankoja siihen miksi he yleensä ovat kavereita. On vain kehäpäätelmä siitä, että he pelaavat hippaa koska ovat ystäviä ja he ovat ystäviä koska pelaavat hippaa.
Monet elokuvaan ymmärrettävästi jopa vihamielisesti suhtautuneet ovat pitäneet huonona puolena myös sävyn vaihteluita. Toisaalta voi nähdä myös hyvänä puolena, että katsoja ei välttämättä ole selvillä siitä, milloin ollaan tosissaan ja milloin kaverukset juonittelevat toistensa päänmenoksi. Yksi elokuvan mainioita oivalluksia nimittäin on, että se on käytännössä rakennettu kuin toimintaelokuva, vaikka meno ja sanailu komediallista onkin.
Mitä niihin tulee, niin on sanottava, että vaikka järki ei loista, älyttömyys on käsikirjoitettu mainiosti, jopa… älykkäästi! Niin sanalliset vitsit kuin tilannekomiikka toimii naurattaen kritiikittömämpää katsojaa useaan otteeseen ääneen. Usein meno on niin hämmentävää että se naurattaa ihan vain sen vuoksi. Siitä hyvä esimerkki on lopputekstien lauluesitys, jolle ei oikeastaan ole muuta perustetta, kuin idea tehdä sellainen.
Hahmojen pinnallisuus toimii, koska heitä esittämään on saatu mainio kaarti hyviä näyttelijöitä. Kaveriporukan tunnetuimmat hahmot ovat Mad Menin Jon Hamm, Kauhea kankkunen -elokuvien Ed Helms ja Avengers-Hawkeyena tunnettu Jeremy Renner, jolta myös itseironisempi ote onnistuu. Viisikon kaksi muuta näyttelijää on täällä tuntemattomampia.
Vainoharhaista pössyttelijää esittävä Jake Johnson on esiintynyt lähinnä tv:ssä, meillä hänet on voinut nähdä Kolme miestä ja tyttö -sarjassa. Lakonista Reggietä esittävä Lil Rel Howeryn saattaa muistaa Get Out -elokuvan sivuosasta. Naisista hauskimmat roolit on kirjoitettu Isla Fisherin yli-innokkaalle bändärivaimolle ja Leslie Bibbin häitään suojelevalle passiivis-aggressiiviselle morsiamelle.