Will Smith on viime aikoina tehnyt vähän elokuvia ja vielä vähemmän laadukkaita elokuvia. Bright, Aladdin ja Bad Boys for Life olivat kaikki melko kehnoja tuotoksia, mutta King Richard: Williamsien tarina palauttaa Smithin Hollywoodin kerman joukkoon, vaikka kokonaisuutena Reinaldo Marcus Greenin elokuva jääkin turhan perinteiseksi elämäkerraksi.
Venus ja Serena Williams kuuluvat tunnetusti maailman kovimpien urheilijoiden joukkoon. Greenin elokuva keskittyy sisarten isään, Richardiin, jota Smith näyttelee vimmalla ja palolla. Elokuvan alussa sisaret treenaavat naapuruston rupuisella tenniskentällä armottoman mutta rakastavan isänsä siiven suojissa. Richard on varma, että hänen tyttärensä ovat tulevaisuuden tennistähtiä. Hän yrittää löytää tytöille valmentajaa, joka myös näkisi heidän lahjakkuutensa eikä pelkkää rotua tai köyhyyttä.
King Richard on varsinainen hyvän mielen elokuva. Sen suorastaan järkyttävän pitkää kestoa ei edes huomaa, sillä elokuva soljuu mukavasti ja tahdikkaasti ja se on jatkuvasti viihdyttävä ja tyydyttävä. Elokuvan suurin ongelma on kuitenkin sen ydinajatus siitä, että Richard on sisarusten menestyksen luoja. Richardilla on selkeästi ollut suuri vaikutus Serenan ja Venuksen tennisuraan, mutta miksi tehdä elokuva kahden huippu-urheilijan isästä, kun tarina olisi voinut kertoa heistä itsestään? Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, etteikö Richard olisi ollut tärkeä elementti heidän elämässään, mutta Greenin elokuva painottaa Richardin roolia liikaa.
Elokuvassa myös mainitaan – sivulauseessa – kuinka Richardilla on muita lapsia nykyisen avioliittonsa ulkopuolella ja kuinka hän hylkäsi heidät. Williamsien perhe on muutenkin suuri ja perheen arki pyörii Venuksen ja Serenan tennistreenien ympärillä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka se vaikutti perheen muiden lasten itsetuntoon, kun koko perhe keskittyy vain kahden lapsen harrastuksiin ja tulevaisuuteen.
Saniyya Sidney ja Demi Singleton loistavat Venuksen ja Serenan rooleissa. Sidneyn rooli on isompi, ja elokuva keskittyy erityisesti Venuksen voittokulkuun. Aunjanue Ellis on myös vaikuttava tyttöjen äidin roolissa, vaikka rooli onkin yllättävän pieni. Koko elokuvaa pyörii vahvasti Richardin ympärillä, ja se saa King Richardin tuntumaan naiivilta. Greenin ohjausta haittaa putkinäkö.
Greenin elokuva on turhauttava monin tavoin, mutta Will Smith on sentään mestarillinen roolissaan. Smith on ehkä saanut aikaiseksi paljon kalkkunoita urallaan, mutta King Richard palauttaa mieleen, miksi hän sai aikoinaan Oscar-ehdokkuudet Ali– ja Onnen potkuja -elokuvista. Miekkonen onkin jälleen ennakkosuosikki ensi vuoden palkintogaaloissa. King Richard varmasti rohmuaa kelpo kasan pystejä, mutta ajoittain se tuntuu myös erikoisen laskelmoidulta ja manipuloivalta elokuvalta.
Maria Lättilä