Lainkuuliainen kansalainen

Oikeusjärjestelmään pettynyt mies ottaa oikeuden omiin käsiinsä opettaessaan vaimonsa ja lapsensa murhaajan kanssa sopimuksen tehneelle syyttäjälle miten oikeutta jaetaan.

11.12.2009 00:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 11.12.2009

Clyde Shelton (Gerard Butler) on onnellinen isä ja aviomies, kunnes eräänä päivänä ovikello soi, ja sisään tunkee väkivaltainen kaksikko, joista toinen tappaa Clyden vaimon ja lapsen tämän katsellessa tapahtumia avuttomana vierestä. Syylliset saadaan oikeuteen, mutta mahdollisen häviön uhatessa syyttäjä Nick Ricen (Jamie Foxx) vaikuttavaa voitetut tapaukset -listaa, tämä päätyy tekemään sopimuksen toisen syytetyn kanssa. Tämä todistaa kaveriaan vastaan ja pääsee itse muutaman vuoden vankeustuomiolla toisen saadessa kuolemantuomion.

Puolittainen voitto on parempi kuin häviö, järkeilee syyttäjä, mutta vaimonsa ja lapsensa menettänyt Clyde ei ole aivan samaa mieltä – varsinkin kun henkiin jäänyt mies on se oikea murhaaja. Kymmenen vuotta myöhemmin Clyde joutuu vankilaan perheensä murhaajan raa’asta murhasta epäiltynä, mutta joku tai jotkut jatkavat silti määrätietoista oikeuslaitoksen työntekijöiden tappamista.

Lainkuuliainen kansalainen kuuluu sarjaan ”lähes mainiot elokuvat”. Ohjaus ja kuvaus ovat pätevää tasoa, eikä näyttelijöidenkään suorituksissa ole juuri moitteen sijaa. Butler jatkaa vakuuttavaa karskien miesten roolien sarjaansa, ja Foxx on myös oikeassa roolissa. Elokuvan idea oikeuslaitoksen pettämästä miehestä ja siitä seuraavista tapahtumista on pääosin hyvin toteutettu, ja niin lähellä mahdollisen rajaa, että katsoja ei koe tulleensa petetyksi. Ainakaan ennen loppukäänteitä, sillä valitettavasti ne vesittävät paljolti siihen mennessä nähdyn sanomaa ja latistavat vaikka mihin potentiaalia tarjoilleen tarinan jälleen yhdeksi Hollywood-koneiston muka-onnellinen-lopetus-mutta-oppiko-kukaan-oikeastaan-mitään -hötöksi. Eikä pidä unohtaa myöskään loppuratkaisun mukanaan tuomia loogisia aukkoja.

Kaiken kaikkiaan Lainkuuliainen kansalainen on varsin mukiinmenevää viihdettä. Teknisesti paketti on hyvin kasassa, ja perusidea on kiinnostava. Jos unohtaa päälleliimatun loppuratkaisun ja keksii itse paremmin sopivan, niin elokuvaa voi hyvinkin pitää katsomisen arvoisena.

Lisää luettavaa