Kokoro-tyttö ei halua mennä kouluun ja viettääkin pitkiä päiviä kotona. Eräänä päivänä hänen huoneensa peili imaisee hänet maagiseen, keskellä aavaa merta sijaitsevalla kalliolla kyköttävään linnaan. Siellä asuva Susikuningatar on kutsunut paikkaan muitakin samanlaisia yksinäisiä nuoria ja antaa heille tehtävän: heidän on löydettävä kätketty avain huoneeseen, joka toteuttaa yhden toiveen.
Jostain syystä moinen ei kuitenkaan kiehdo teinejä, vaan he käyttävät peilejään lähinnä hengaillakseen linnassa. Hiljalleen he kuitenkin tutustuvat toisiinsa, ja löytävät johtolankoja heitä yhdistävistä tekijöistä, jotka kuitenkin tuntuvat tosimaailmasssa haihtuvan ilmaan.
Vasta tunnin kuluttua niin elokuvan fantasiaelementit kuin tosimaailman tapahtumat alkavat kunnolla liikahdella eteenpäin ja loksahdella kohdilleen. Sitten edetäänkin todella vauhdilla, ja tapahtuu monia outoja ja pelottavia asioita, joille on olevinaan selityksiä, jotka eivät kuitenkaan oikeasti selitä mitään. Sillähän nyt ei periaatteessa ole väliä, varsinkaan ya-fantasiassa.
Reaalimaailman puolella koulukiusaaminen, yksinäisyys ja muut ongelmat ovat todellisia ja universaaleja ongelmia. Kun laahaavuudesta päästään, niitä käsitellään melko rankoinkin kuvastoin.
Positiivisesti elokuva ei hetkeäkään syyllistä uhreja, vaikka nämä itse niin ehkä tekevätkin. Tärkeimmäksi ratkaisuksi esitetään rohkeus puhua asioista – sekä vastuunsa tuntevat aikuiset.
Jouni Vikman