Skottilaisohjaaja Paul McGuiganin gangsterielokuva Lucky Number Slevin sisältää tutun tuntuisia aineksia. Ensimmäisenä tulee mieleen Quentin Tarantino. Tarina etenee epälineaarisesti. Tarantinon tyyliin dialogi on nokkelaa. Räjähtävän väkivaltaisten kohtausten lomassa heitetään viittauksia klassikkoelokuviin
Tarantinon tuotannon ohella Lucky Number Slevin muistuttaa Guy Ritchien elokuvia Puuta heinää ja muutama vesiperä ja Snatch. Vedonlyöntikuviot hevoskilpailuissa ja yllättävät juonenkäänteet tuovat mieleen Puhalluksen ja Epäillyt.
Elokuvan alussa palkkatappaja nimeltä Goodkat (Bruce Willis) kertoo mitä tapahtui laukkaradalla vuonna 1979, ja sen jälkeen siirrytään nuoreen mieheen nimeltä Slevin (Josh Hartnett). Slevin on tullut New Yorkiin tapaamaan ystäväänsä Nickiä, mutta tämä onkin kadonnut mystisesti. Se ei Sleviniä tunnu haittaavan, varsinkin kun Nickillä on viehättävä naapuri Lindsey (Lucy Liu), joka työskentelee sattumoisin kuolinsyyntutkijana.
Nickin asunnossa hengaileva Slevin joutuu pahaan välikäteen, kun pari ilkeän näköistä gorillaa tulee hakemaan Nickiä ja erehtyy henkilöstä. Suihkusta tullut Slevin viedään pelkkä pyyhe verhonaan gangsteripomo The Bossin (Morgan Freeman) puheille.
Slevin saa kuulla olevansa Bossille velkaa huomattavan rahasumman. Slevinille tarjotaan mahdollisuutta kuitata velat, jos hän auttaa Bossia kostamaan toisella puolella katua asuvalle kilpailevalle gangsterille (Ben Kingsley). Tilanteen etenemistä tarkkailee Sleviniä varjostava etsivä Brikowski (Stanley Tucci). Slevin joutuu jatkuvasti yllättäviin tilanteisiin eikä tunnu olevan moksiskaan. Pokka pitää tilanteessa kuin tilanteessa, niin kuin kaikilla muillakin elokuvan henkilöillä.
Vaikka Lucky Number Slevin sisältää jo mainittuja aika selkeän tuntuisia vaikutteita, varsinaisesta matkimisesta ei silti ole kyse. Esikuvat ja samankaltaisuudet on helppo nähdä, mutta on elokuvassa jotain omaakin. Pitkän elokuvan käsikirjoittajana debytoivan Jason Smilovicin kehittelemä tarina etenee sujuvasti, ja ohjaaja McGuigan pitää kokonaisuutta hyvin hallussaan. Nimekäs näyttelijäkaarti hoitaa työnsä vakuuttavasti.
Sitä paitsi täytyy muistaa, että sekä Tarantino ja Ritchie ovat hekin ottaneet surutta vaikutteita aiemmista elokuvista. Pointtihan on siinä miten näitä vaikutteita käytetään. Ja Lucky Number Slevin tekee sen enimmäkseen hyvällä tyylitajulla, vaikka elokuvassa käytävä sanailu on ajoittain vähän turhankin näppärää. Lucky Number Slevin ei ole mikään unohtumaton tapaus mutta kelpo viihdettä kaikin puolin.
Jussi Huhtala