Lumikuningatar

/ GENRE , ENSI-ILTA 04.12.2015 TÄHDET

Hans Christian Andersenin satu lumen ja jään kuningattaresta on sovitettu lukuisia kertoja valkokankaalle, televisioon, teatteriin, oopperaksi, musikaaliksi ja tanssiteoksiksi. Viimeisimpiin mukaelmiin kuuluu Disneyn superhitti Frozen, jossa Andersenin juonesta ja hamoista on napsittu ja muokattu osia varsin vapaasti.

Saksalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu Lumikuningatar käsittelee tarinaa klassisen satuelokuvan otteella. Henkilöistä keskeisin on tällä kertaa Gerda (Flora Thiemann), joka lähtee etsimään kadonnutta ystäväänsä Kaita (Kristo Fercik) ja kohtaa matkallaan vihollisia, ystäviä ja erilaisia esteitä. Lapissa kuvatut, aidot lumimaisemat ovat todella komeita, ja muutenkin tuotannossa on panostettu onnistuneesti kuvauspaikkoihin, lavastukseen ja puvustukseen. Tuimaa Lumikuningatartakin mieleenpainuvampi saattaa olla kukkaisrouva Floran (Annette Frier) näyttävä rehumekko.

Kai ja Gerda ovat olleet ystäviä koko lapsuutensa ajan. Eräänä talvena Kai katoaa jäljettömiin, ja hänen uskotaan hukkuneen jokeen. Todellisuudessa Lumikuningatar on lumonnut pojan ja vanginnut tämän jäiseen palatsiinsa. Vain Gerda on varma siitä, että Kai on elossa. Uhkarohkealla etsintäretkellään Gerda eksyy muun muassa maagiseen puutarhaan, kuninkaanlinnan hoviin ja rosvoleiriin.

Lumikuningatar-elokuvan heikkous löytyy ylimalkaisesta kerronnasta ja olemattomista motiiveista. Tarina syöksyy suoraan asiaan, vaikka pohjustamiseen olisi kannattanut käyttää aikaa sekä Lumikuningattaren mystisen hahmon että Kain ja Gerdan ystävyyden suhteen. Epilogi Lumikuningattaren tappavista voimista kuullaan Gerdan mummin suusta elokuvan ensiminuuteilla niin nopeasti, että se on vähällä mennä ohi korvien.

Kaikki elokuvan henkilöt jäävät tuskastuttavan etäisiksi. Ohjauksen ja käsikirjoituksen ohella syynä saattaa olla kieliversion ratkaisu: saksaksi näytelty elokuva on dubattu suomeksi kotimaisia valkokankaita varten. Dubatut live-elokuvat ovat meikäläisissä elokuvateattereissa melko harvinaisia, ja aikuisen yleisön voi olla vaikea päästä yli siitä tosiasiasta, että huulisynkka näyttää olevan yksinkertaisesti tavoittamattomissa. Elokuvan lapsikatsojia dubbaus kuitenkin palvelee, ja kömpelyys merkitsee heille paljon vähemmän kuin mahdollisuus pysyä kärryillä elokuvan tapahtumista.

Taiteellisesti mutkaton Lumikuningatar ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin vuoden 1986 suomalainen filmatisointi, joka on painunut varsinkin 80-luvun lasten mieliin. Andersenin satu ja Lumikuningattaren jännittävä hahmo riittävät kuitenkin luomaan tenhoisaa lumovoimaa myös tässä tulkinnassa. Kylmää ja sydämetöntä kuningatarta näyttelee Linda Zilliacus, joka on nähty televisiouransa lisäksi muun muassa elokuvissa Pahuus ja Kuutamolla.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat