Toby Genkelin Mahtava Morris on melkoinen saavutus. Terry Pratchettin kirjaan Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät perustuva lasten animaatio työstettiin valmiiksi koronapandemian aikana Hampurissa ja Sheffieldissa. Tuntuu jopa, että Mahtava Morris -elokuvan tausta on mielenkiintoisempi kuin elokuva itse.
Morris (tai oikeastaan Maurice, jonka alkuperäisenä äänenä kuullaan Hugh Laurie, suomeksi Ilari Johansson) on fiksu katti. Morris matkustaa kylästä toiseen ja auttaa asukkaita rottaongelmien kanssa, maksua vastaan tietysti. Morriksen mukana matkustaa höntti pillipiipari Keith, joka pystyy lurittelemaan pillillään kylien rotat pois – paitsi että rotat, Keith ja Morris ovat kaikki mukana samassa juonessa.
Koko konkkaronkka saapuu Bad Blintzin kylään, jossa ruokaa katoaa kuin savuna ilmaan. Komppania lyö hynttyyt yhteen kylän pormestarin tyttären Malician (Emilia Clarke / Emma Louhivuori) kanssa selvittääkseen mysteerin. Mihin kaikki ruoka katoaa ja missä ovat kylän omat rotat?
Mahtava Morris -leffaa ei ole turhilla juonenkäänteillä pilattu. Kyllähän tämä varmasti perheen nuorempia ilahduttaa, mutta vanhemmille katsojille elokuvasta ei löydy juuri mitään mielenkiintoista. Siinä missä Pixarin viimeisimmät tuotannot sekä tietysti Shrek -elokuvat ovat yrittäneet sisällyttää vähän aikuisempaakin huumoria elokuviinsa, Mahtava Morris tuntuu erityisen lapselliselta.
Asiaa ei auta, että elokuvan animaatiotyyli ei varsinaisesti hivele silmiä. Pian teattereihin saapuvat Spider-Man: Into the Spider-Verse -elokuvan jatko-osa Across the Spider-Verse sekä Pixarin Elemental, jotka molemmat näyttävät puskevan animaatiota taidemuotona eteenpäin. Mahtava Morris on turhauttavan simppeli, ja hahmojen mallit ja suunnittelu on suoraan 2000-luvun alkupuolelta.
Siltikin Mahtava Morris on ihan mukiinmenevää viihdettä. Elokuvan rotat ovat hurmaavia ja kilpailevat Rottatouillen kanssa elokuvahistorian söpöimpien jyrsijöiden tittelistä. Elokuvan ääninäyttelijöistä löytyy myös Iso-Britannian parhaimmistoa. Laurie on mainio Morriksen äänenä ja David Thewlis on herkullisen ilkeä elokuvan pahiksena, jota emme tässä spoilaa.
Clarke sen sijaan on hieman omahyväinen Maliciana. Malicia toimii myös elokuvan kertojana, joka kommentoi tarinaa suoraan katsojille. Mahtava Morris nojaa vähän turhan usein näihin meta-elementteihin, jotka eivät tuo tarinaan mitään uutta tai mielenkiintoista.
Elokuvassa myös apinoidaan Beatrix Potterin Petteri Kaniini -kirjoja. Rotat haaveilevat lukemastaan yhteiskunnasta, jossa eläimet ja ihmiset elävät sulassa sovussa. Tämäkään sivujuoni ei oikein johda mihinkään.
Elokuvan viimeinen kolmannes on sentään aidon jännittävä ja jopa hieman pelottava. Elokuvan ensimmäinen tunti on ihan pelkkää hömppää, mutta Mahtava Morris löytää uuden vaihteen loppua kohden. Jopa animaatio näyttää paremmalta; elokuvasta löytyy vihdoin vähän näyttävyyttä sekä kunnianhimoa.
Maria Lättilä