Pirteä mehiläistyttö Maija on tuttu suomalaistakin televisioista jo 1980-luvulta lähtien. Nyt kaksiulotteisena japanilaisena liukuhihnatuotantona toteutettu piirrossarja on päivitetty nykyaikaan tietokoneanimaationa. Mikä parasta, Maija Mehiläinen -elokuva säilyttää uudistuneesta ulkoasusta huolimatta hahmon alkuperäisen suloisuuden ja viehätysvoiman.
Elokuva aloittaa Maijan tarinan aivan alusta, sillä saamme todistaa pienen mehiläistytön kuoriutumista kotelostaan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Harmin paikka vaan, että tuossa maailmassa jokaisella mehiläisellä on oma tarkkaan rajattu tehtävänsä, jota toteutetaan asioita kyseenalaistamatta. Kaikesta ja kaikesta kiinnostunut Maija ei moista ymmärrä, eikä sitä katsota hyvällä pesässä, jossa ei ole totuttu perustelemaan miksi asiat ovat tietyllä mallilla.
Maija onnistuu koheltaessaan sotkemaan pesän rutiineita mutta tulee myös tehneeksi tuttavuutta huumorintajuisen mehiläiskuningattaren kanssa. Samalla Maija kuitenkin törmää vallankaappaussuunnitelmiin, joista muodostuu elokuvan kehystarina. Sitä tärkeämpiä ovat kuitenkin pienemmät tarinakokonaisuudet, joita syntyy pesän ulkopuolelle juonitun Maijan tutustuessa kotiniittynsä mitä erinäisimpiin pörrääviin, surraaviin ja kurnuttaviin olentoihin.
Osa kohdatuista olennoista on pelottaviakin, mutta ulkoasu saattaa olla myös pettävää. Toisaalta oikeasti vaarallisten otusten pyöreän pehmeä ulkomuoto miedontaa niiden pelottavuutta. Kun elokuvassa väkivallan määrä on sotaisesta kehyskertomuksesta huolimatta pidetty kurissa, sopii elokuva erinomaisesti hyvinkin pienille katsojille. Siinä on silti myös viittauksia, jotka kutkuttavat aikuistakin katsojaa ilman kaksimielisyyksiä.
Lapsikatsojille elokuva sopii myös sanomansa suhteen. Se kannustaa kyselemään ja ihmettelemään ja ennen kaikkea arvostamaan kaunista maailmaa, jota muut eivät ehkä osaa pysähtyä ihastelemaan. Asiat ratkeavat iloisuuden ja ystävällisyyden ennemmin kuin turpiin mättämisen kautta. Elokuvan mukaan kovimmallakin tyypillä saa olla tunteita, joita on turha piilotella.
Animaatio ei tietenkään ole Disney/Pixar-tasoa, mutta se ei haittaa. Maijan pelkistetympi maailma sopii vallan mainiosti perheen pienimmille, ja paikoin yksityiskohdista riisuttu kukkamaailma on sekin aivan lumoavan kaunista katsottavaa. Jos jenkkituotannot ovat erikoislegoja, Maija Mehiläisen animointi on duplopaketti; yhtä lailla värikäs ja mainiosti tarkoituksensa täyttävä.