Lukas Moodysson potee ruotsalaista kansankotimaista maailmantuskaa. Pienimuotoisessa tarinassaan hän osoittaa, että ajattelemattaankin länsimainen ihminen riistää viattomia kehitysmaiden asukkeja. Saati sitten tarkoituksella.
Mammutit olivat norsun sukulaisia, jotka kuolivat sukupuuttoon n. 8000 vuotta eaa. Syytä lajin katoamiselle ei tarkkaan tiedetä, mutta on arveltu ilmastonmuutoksen ja ihmisen kehittyneiden metsästystekniikoiden edesauttaneen muinaisen jätin häviämistä.
Leo (Gael Garcia Bernal) on perustamallaan nettipelifirmalla äkkirikastunut newyorkilainen, joka lähtee Thaimaahan neuvottelemaan uusien rahoittajien kanssa isosta sopimuksesta. Koska bittiavaruus on Leolle neuvottelupöytien taistelutantereita tutumpia, hoitaa Leon liikekumppani (Thomas McCarthy) käytännön väännöt. Leon tehtäväksi jää lähinnä tappaa aikaa ennen puumerkin rustaamista sopimuspapereihin.
Kotona Leon vaimo Ellen (Michelle Williams) työskentelee kirurgina kiireisellä tapaturma-asemalla tehden lähinnä yövuoroja, joten yhteistä aikaa pariskunnan 7-vuotiaan tyttären Jackien (Sophie Nyweide) kanssa jää kovin vähän. Niinpä Jackien ja perheen filippiiniläisen lastenhoitajan Glorian (Marife Necesito) välinen suhde tiivistyy Ellenin harmiksi. Gloria ikävöi kahta kotimaahan jäänyttä pientä poikaansa, joilla on myös ikävä äitiään.
Pitkästynyt Leo lähtee Bangkokista viettämään rentoa ja yksinkertaista rantaelämää ja etsimään sisäistä hippiään, jollaisena itseään pitää. Elleniä kalvaa hänen etäinen suhteensa tyttäreensä ja Gloria kärsii kovasta koti-ikävästä. Kellään ei siis ole kovin kivaa.
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Lukas Moodysson, Ruotsin suurin lahja elokuvamaailmalle sitten Ingmar Bergmanin, toi töillään uusia vireitä tuulahduksia. Fucking Åmål (1998), Kimpassa (1999) ja Lilja 4-ever (2002) olivat jokainen erinomaisia elokuvia. Moodyssonin harha-askeleet alkoivat vuonna 2004 valmistuneesta Reikä sydämessäni -elokuvasta. Sen tekotaiteellisuus ja väkisin väännetty shokeeraavuus tekivät vaikutuksen vain joihinkin kriitikoihin. Container (2006) ei päässyt Suomessa edes teatterilevitykseen, ja muuallakin se kiersi lähinnä festivaaleja.
Nyt Moodysson haluaa uusimmassa elokuvassaan ilmeisesti saarnata länsimaisen nyky-ihmisen vieraantumisesta maailmasta, sen kärsimyksistä, läheisistään ja omasta itsestään. Moodysson näyttää valahtaneen anarkistisesta ja tuoreesta otteestaan ruotsalaisille tyypilliseen maailman omatunto -asenteeseen. Ruotsalaiset kun haluavat osoittaa, että he kyllä tietävät miten maailma pelastetaan kansankodista käsin hapansilakan voimin.
Mammutti/elefantti-teema ponnahtelee esille elokuvassa muutaman kerran – heikosti motivoituneina tosin. Moodysson haluaa viestittää, että nykymenolla, ja erityisesti kehitysmaiden ihmisiä riistämällä, ihminen ajautuu sukupuuttoon yhtä väistämättömästi kuin mammutti aikanaan. Mammutti on paljon velkaa Alejandro Gonzáles Iñárritun Babelille (2006), mutta jää laimeana kuin ruotsalainen folköl siitä kauas jälkeen. Sattumoisin Gael Garcia Bernal esiintyy molemmissa näissä teoksissa.