Vuoden 2018 jännäri Searching on genren aliarvostettu helmi. Searching ei missään nimessä ollut ensimmäinen elokuva, joka kertoi tarinaa vain erilaisten ruutujen kautta, mutta ohjaaja Aneesh Chaganty onnistui erinomaisesti kääntämään valitsemansa formaatin heikkoudet vahvuudeksi.
Seachingin irrallinen, itsenäinen jatko-osa Missing jatkaa hyväksi havaittua formaattia: näemme elokuvan kaikki tapahtumat päähenkilön puhelimen tai tietokoneen ruudun kautta.
June (Storm Reid) on helpottunut, kun hänen äitinsä Grace (Nia Long) lähtee viikoksi hurvittelemaan Kolumbian lämpöön uuden miesystävänsä Kevinin (Ken Leung) kanssa. June lupaa elää ihmisiksi, mutta lähinnä juhlii koko viikon, kun Kevin ja Grace lähettävät romanttisia kuvia lomaltaan.
Grace ja Kevin eivät kuitenkaan koskaan palaa ja June huolestuu. Poliisilla ei ole johtolankoja, joten June tutkii äitinsä katoamista yksin. Onkohan Kevinillä kuitenkaan ihan puhtaat jauhot pussissa?
Missing on erittäin viihdyttävä trilleri. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat Nick Johnson ja Will Merrick, ja herrat onnistuvat luomaan jännitystä erinomaisesti. Vaikka elokuva ei ole ehkä aivan yhtä tiukka kuin Searching, kyseessä on silti laadukas jännäri.
Missingistä löytyy mielenkiintoisia teemoja, joista on vaikea puhua pilaamatta elokuvan juonta. Junen äiti ei ole ollut tyttärelleen täysin rehellinen, ja elokuvasta löytyy pyörryttävä määrä juonenkäänteitä. Searchingin viimeinen puolituntinen jäi pettymykseksi ja elokuvan loppuratkaisu oli typerä. Missing on selvästi oppinut tästä; Searching-ohjaaja Chaganty on ollut mukana tuottamassa ja kirjoittamassa Missingiä.
Missingin loppu on huomattavasti tyydyttävämpi ja se myös kerrotaan paremmin. Elokuvan formaatti vaatii, että katsoja uskoo, että Junella on aina puhelin kourassa tai tietokoneen kamera osoittaa aina oikeaan paikkaan, mutta Merrickin ja Johnsonin heltymätön ohjaustyyli saa unohtamaan tämän.
Storm Reid on sympaattinen päähenkilö. Reid tulkitsee hahmon kasvavaa paniikkia ja pelkoa uskottavasti, ja vaikka elokuvan juonenkäänteet ovat ajoittain hieman epäuskottavia, Reid onnistuu silti pitämään katsojan otteessaan.
Ken Leung on myös mainio roolissaan, vaikka rooli onkin hyvin pieni. Missing kysyy katsojalta, onko Kevin oikeasti epäilyttävä vai olemmeko heijastaneet omat ennakkoluulomme hahmoon? Missing ei kuitenkaan pohdi tätä sen enempää, sillä sen juoni porskuttaa eteenpäin hurjaa vauhtia.
Harmillisesti Missing jää silti hieman unohdettavaksi kokemukseksi. Elokuvan juoni ei ole tarpeeksi omaperäinen, eikä Junen hahmo ole yhtä kiinnostava kuin John Chon epätoivoinen isä Searchingissä. Missing lupaa hyvää näille niin sanotuille screenlife-elokuville, mutta toivottavasti seuraavassa elokuvassa on hieman enemmän sisältöä.
Maria Lättilä