Money Monster

GENRE , ENSI-ILTA 03.06.2016 TÄHDET

Jodia Foster laittaa ruosteiset ohjaajantaitonsa peliin ja tekee – viihdettä, jolla on sanomaa. Valitettavasti lopputulos ei ole kovin viihdyttävä eikä syvällinenkään. Hänen neljäs, kieltämättä tehokas elokuvansa on yhtä omahyväinen kuin Clooneyt Vatikaanissa paavia tapaamassa. Kyllä, niin on oikeasti tapahtunut.

Lee Gates (George Clooney, joka toimii myös tuottajana) on suositun Money Monster -tv-show’n vetäjä. Paljon lupaava ohjelma ohjeistaa tavallisia ihmisiä navigoimaan osakemarkkinoiden vaarallisilla vesillä, eikä kovin hienovaraisesti. Vaikka Gatesin viimeisin kuuma vinkki osoittautuu katastrofiksi, ja firma johon hän on kehottanut sijoittamaan menettääkin yön yli 800 miljoonaa dollaria, mies ei pahemmin hätkähdä. Ei ennen kuin hänen ovelleen ilmaantuu pettynyt katsoja Kyle (Jack O’Donnell) ritaritermein vaatimaan hyvitystä. Kesken livelähetyksen.

Triviaa: 50 vuotta alalla ollut Jodie Foster, kaksinkertainen Oscar-voittaja, sai tähden Hollywood Walk of Famelle… toukokuussa. Kauan Olsen-kaksosten, Kermit-sammakon ja, luoja paratkoon, Sofia Vergaran jälkeen. Miksi? Hän halusi sen tapahtuvan elokuvansa julkaisemisen yhteydessä.

Näennäisesti ajoitus toimi – Money Monster on hänen isoin menestyksensä tähän asti. Siihen ei kuitenkaan paljon vaadita, ottaen huomioon, että hänen elokuviinsa kuuluvat Pieni mies Tate ja Majava (alias Mel Gibson juttelee ensin käsinukelle, loukkaa sitten juutalaisia). Ammattimaisella tehokkuudella toteutettuna sen tarina uhraa uskottavuuden viihdetarkoituksille eikä lopulta onnistu kummassakaan.

Kuten Tony Montana hienovaraisesti totesi: mitä on kapitalismi? Kusetetuksi tulemista. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Fosterin hyviä tarkoitusperiä (tai onnea; on pieni ihme, että kukaan CNBC-kanavan Mad Money -talousohjelmasta ei ole haastanut häntä oikeuteen). Hänen sanomansa on selkeä, pitkälti kiitos O’Donnellin, jonka hikoilee lähes katsomoon asti. Mutta se ei tuo pöytään mitään uutta. Niin kyyniseltä kuin se kuulostaakin, me tiedämme jo, että pankit ovat pahoja ja Wall Street on kaiken pahan alkulähde uusi Ghostbusters-traileri mukaanlukien. Ja tiedoksi: vaikka kuinka lainaisi Hikistä iltapäivää tai Kasvoja kuvarudussa, siitä ei synny klassikkoa.

Onneksi näyttelijät ovat hienossa vedossa. Kuten Clooneyn pitkäaikainen yhteistyö Coen-veljesten kanssa on osoittanut, hän ei pelkää itsestään pellen tekemistä. Nyt hän tekee sen taas ja kunnolla. Puhumattakaan rikollisen alikäytetystä Julia Robertsista, joka esittää hänen ymmärtäväistä tuottajaansa. Valitettavasti samaa ei voi sanoa nousevasta brittitähti O’Donnellista. Raukka ei saa juuri apua käsikirjoitukseltakaan, vaikka Foster tekee parhaansa tuodakseen sympaattisuutta kaikki säästönsä Gatesin ohjeen vuoksi menettäneeseen virkamieheen. On kuitenkin vaikea samastua kehenkään, joka uskoo sijoitusohjeisiin lähes päänsä kokoista dollarinkuvaa kaulallaan roikottavalta mieheltä. Sanonpahan vaan.

Foster osaa käsitellä näyttelijöitä, ja aina kun elokuva on hukkumaisillaan puistattavaan tunteellisuuteen, hän kääntää sen ympäri. Paljastamatta liikaa sanottakoon, että kohtaaminen Kylen raskaana olevan tyttöystävän kanssa ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Silti, muutamaa itseironian hetkeä lukuunottamatta Money Monster ei vakuuta.

Kiinnostavan ensimmäisen tunnin jälkeen, karikatyyrimäisen toimitusjohtajan astuessa kuvaan, jäljellä on enää epäuskottavaa kaverielokuvaa ja satiiria, joka on hampaatonta kuin DreamWorksin söpö lohikäärme. Mitä tule vuoden 2008 talousromahdusta käsitteleviin elokuviin, Margot Robbie vaahtokylvyssä hakee vielä voittajaansa.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat