Musta torni

Musta torni ei miellyttäne kirjasarjan faneja, mutta se ei ole huonoimpia King-filmatisointeja. Lähinnä, koska niitä on jo niin paljon.

4.8.2017 00:23
MAA VUOSI GENRE , , ENSI-ILTA 04.08.2017

Kahdeksan osaa kattava suurromaanisarja Musta torni on yksi useista Stephen Kingin avainteoksista. Oikeastaan sitä voidaan pitää Kingin merkittävimpänä tuotoksena, sillä kirjailijan muut teokset vilisevät viitteitä Mustan tornin saagaan ja toisinpäin.

Tuotannossa elokuva oli vuosia, eikä sitä saatu etenemään millään. Tarina on liian massiivinen ja monimutkainen yhden elokuvan käsikirjoitukselle, ja toisaalta mikäli ensimmäinen elokuva ei menestyisikään olisi turhaa kaavailla taloudellisesti epäonnistunutta elokuvasarjaa.

Näistä lähtökohdista ryhdyttiin työstämään Mustan tornin käsikirjoitusta liian monen keittäjän voimin: kun mukana on liikaa mielipiteitä joita kuunnella, lopputuloksesta syntyy useimmiten visioton kompromissi joka ei miellytä ketään. Tanskalaisen Nikolaj Arcelin ohjaama Musta torni on perinteinen esimerkki tällaisesta kompromissista, jossa on paljon tylsää tomintaa, pari tyylikästä hetkeä ja muutama kepeä vitsi.

Elokuva alkaa nuoren Jake Chambersin (Tom Taylor) näkemistä unista, jossa mystistä mustaa tornia vastaan hyökätään. Jake ei tiedä mitä nämä unet merkitsevät, mutta ne ovat alkaneet vaikuttaa hänen elämäänsä ja arkeensa. Nuorukaisen vanhemmat ja lähipiiri pitävät poikaa ja hänen puheitaan naamiokasvoisista otuksista ja mustiin puetusta miehestä harhaisena, vaikka hänellä todellisuudessa on suuri kyky – hän osaa hohtaa. Kyky on sama, joka esiteltiin Kingin ehkä kuuluisimmassa tekeleessä Hohdossa.

Vilkkaan tapahtumaketjun jälkeen Jake päätyy rinnakkaistodellisuuteen, jossa hän tapaa unissaan näkemänsä revolverimiehen (Idris Elba), joka päätyy suojelemaan poikaa maailman tuhoa hamuavalta mustiin pukeutuneelta mieheltä (Matthew McConaughey). Elba on yksi sukupolvensa parhaista näyttelijöistä ja yhdessä McConaugheyn kanssa he saavatkin kannettua tämän keskinkertaisen tuotoksen harteillaan alusta sen hapuilevaan loppuun.

Vertauskuvallisessa tarinassa on nimellisesti valtavat panokset, mutta katsoja ei jaksa jännittää puisevan ja yksinkertaisen tapahtumasarjan ennalta-arvattavan lopun puolesta. Asioita tapahtuu hirveästi, mutta kaikki vaan soljuu henkilöhahmojen kautta nopeasti ilman sen suurempaa märehtimistä, oli tapahtumalla sitten kuinka suuri merkitys hahmon elämään tahansa.

Kahden eri maailman välillä säntäilevä Musta torni ei todennäköisesti miellytä Stephen Kingin faneja, koska elokuva on hyvin kevyt, kirjasarjasta ainoastaan inspiraatiota ammentanut silmänisku. Elokuvien suurkuluttajat taas ovat nähneet vastaavia elokuvia lukuisia, eikä Musta torni täten tarjoa katsojalle mitään uutta. Jollain tapaa elokuvaa voi jopa verrata muutaman vuoden takaiseen, kahta maailmaa yhdistelevään ja hieman huonompaan Cowboys & Aliens -elokuvaan.

Musta torni ei nouse Kingin romaaneihin pohjautuvan tuotannon kirkkaaseen kärkipäähän, mutta ei toisaalta putoa sinne lukuisten hirvittävän huonojen sätöstenkään sarjaan. Elokuva on väliinputoaja, joka ei herätä vahvoja tunteita sen puolentoistatunnin keston aikana puoleen tai toiseen. On hyvin harvinaista, että elokuva onnistuisi olemaan parempi kuin sen innoittanut kirja, eikä Mustan tornin tapauksessa siihen ylletty lähimain.

Kaikesta huolimatta toivon, kuten toisen kesällä julkaistun blockbusterin The Mummyn tapauksessa, että elokuva saisi jatkoa. Pohjimmiltaan Musta torni on hieno tarina ja mikäli käsikirjoittaja ja elokuvan muut tekijät saisivat fokusoitua johonkin, kokonaisuudesta saisi ehkä kelvollisen ja palkitsevan. King ei ehkä ole maailman parhain kirjailija, mutta hänen mielikuvituksensa, tarinansa ja luomansa maailmat tekevät Kingistä alansa neron.

 

Musta torni -elokuvan traileri

Lisää luettavaa