Ollaan vapaita on siitä erikoinen elokuvatapaus, että se on musikaali, mutta ei se sitä oikeastaan kuitenkaan ole. Kesäisen pirtsakka musiikkielokuva on luultavasti ihan sovelias määritelmä draaman, komediaa, rakkauden ja modernin musiikin yhdistelmälle.
Näyttelijöiden esittämät, muun muassa Joel Melasniemen, Peppinan, Asan ja Lauri Ylösen säveltämät ja sanoittamat biisit ovat radiosta tuttua suomalaista indie-/alt-/rock-kamaa. Biisitkään eivät ärsytä vaan sopivat oikein hyvin kepeään hipster-draamaan. Voisi kuvitella, että useammastakin elokuvan kappaleesta muodostuu jonkinlainen radiohitti.
30 ja risat -kaverukset asuvat hipster-kommuunissa Helsingissä. Seijan (Maria Ylipää) poikaystävä Tomi (Peter Kanerva) haluaisi perustaa oikean perheen, mutta Seija ei ole valmis jättämään ystäviään. Henri (Riku Nieminen) on ideologisesti valveutunut ikinuori, joka ei halua aikuistua, eikä hän myöskään ymmärrä vastaväitteitä. Iisa (Pihla Maalismaa) taas on kommuunin nuorin asukas, jonka elämä on yhtä juhlaa, ilonpitoa ja laulua.
Kommuunielämän sekoittaa varoittamatta paikalle ilmaantuva 16-vuotias Leo (Johannes Brotherius), jonka Seija on joutunut luovuttamaan adoptioon nuoruudessaan. Leo tuo mukanaan draamaa, joka suistaa asukkaiden elämän enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Kuinka urbaani perheyhteisö selviää uusista haasteista? Ehkä ikinuorten hipstereiden on vihdoin aika aikuistua? Ehkäpä hommat klaaraantuvat, kunhan vain laulaa?
Oskari Sipola on tehnyt hyvää jälkeä toisen ohjaustyönsä kanssa. Aiemmalla elokuvallaan Elokuu (2011) hänestä tuli 2000-luvun nuorin kotimainen esikoisohjaaja. Sipola on myös ohjannut 18 lyhytelokuvaa. Kirjailija Tua Harmolle Ollaan vapaita on ensimmäinen käsikirjoitustyö. Harmo on voittanut esikoisromaanillaan Ne jotka jäävät Otavan Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun vuonna 2012. Molemmat osoittavat olevansa tulevaisuuden kykyjä, joiden uraa kannattaa seurata.
Ollaan vapaita on myös siinä mielessä erikoinen elokuvatapaus, että se ei ärsytä tekopirteydellään kuten niin moni tämänhenkinen leffa. Elokuva soljuu mukavasti eteenpäin, eivätkä spontaanit lauleskelut juurikaan pilaa kokemusta, sillä ne on liitetty tarinaan todella hyvin. Vain paikoin katsoja huomaa kiusaantuvansa, kun leffa polkaisee ällövaihteen silmään ja valkokankaalla alkavat valua siirappi ja muut sokeriset nesteet. Moni varmasti nauttii myös niistä hetkistä.
Kaiken kaikkiaan Ollaan vapaita on pirteä kesäleffa, joka on oikein mukava, vauhdikas ja hauskakin. Musikaaleille allergisillekin Ollaan vapaita onnistuu aiheuttamaan vain pientä kutinaa käsitaipeisiin. Ehkä se lopulta kertoo elokuvasta kaiken tarpeellisen?