Onnenonkija

GENRE , ENSI-ILTA 25.03.2016 TÄHDET

Talvivaaran kaivoskatastrofista kertova Jättiläinen on epäilemättä vuoden parhaita kotimaisia elokuvia. Komean korruptiojännärin käsikirjoitus on lähtöisin Pekko Pesosen kynästä, samoin kuin aikoinaan yllätyshitiksi ja nyt jo kotimaiseksi komediaklassikoksikin noussut Napapiirin sankarit. Pesosen uusin tarina, Onnenonkija, kertoo turhantärkeästä lifestyle-bloggaajasta ja vaatimattomasta miljoonaperijästä – siis kahden kerroksen väestä aivan kuten Dome Karukosken esikoiselokuva, niin ikään Pesosen kirjoittama Tyttö sinä olet tähti.

Onnenonkijan jännitteet pyritään rakentamaan vastakohtaisuuksilla: raisiolainen lähiö, turkulaisia jet set -bileitä, purjehtiva mahtisuku ja pikavipeillä velkaantuva naapurintyttö. Kontrasti blogissa kuvatun makean elämän ja pieruverkkaritodellisuuden välillä onkin muikea. Toisaalta Onnenonkija päätyy vahvistamaan ammattimaiseen bloggaamiseen liittyviä ennakkoluuloja, vaikka nähtävästi pyrkii päinvastaiseen.

Vaateostoksia, meikkejä, kaupunkilomia ja skumppatreffejä esittelevällä Marja Aurora -blogilla on paljon lukijoita ja hohdokkaalla Instagram-tilillä seuraajia, mutta Marjalta puuttuu vielä kunnollinen työsopimus ja julkaisualusta. Sattuman kautta Marja törmää julkisuutta pakoilevaan yritysperheen vesaan, Olaviin, jonka iskeminen voisi tuoda blogille uutta nostetta. Konstailemattoman Olavin motiivit jäävät epäselvemmiksi – miehellä kai pitäisi olla nainen, tai jotain – mutta selvää on, että palasista muodostuu nykivä romanssi.

Romanttisessa komediassa tärkeintä on vastanäyttelijöiden välinen kemia. Se on tärkeämpää kuin käsikirjoituksen oivaltavuus, ohjauksen sujuvuus, genrekonventioilla leikittely tai minkään maailman uskottavuus tarinatasolla. Ryan Goslingin ja Carey Mulliganin ansiosta erästä Nicolas Winding Refnin veristä K18-kostotarinaakin pidetään romanttisena elokuvana. Minka Kuustonen on kyllä uskottava Marjana, mutta Onnenonkijan vähäiset kipinät sinkoilevat vain Olavi Uusivirran pettämättömän, poikamaisen charmin ansiosta. Parhaiten kemia itse asiassa kuplii huonekalufirman työkavereiden äijäporukassa.

Ville Jankerin (Pussikaljaelokuva) ohjauksessa on ainesta, mutta se jää hiukan veltoksi. Onnenonkija on vähän kuin päähenkilönsä: ensi silmäyksellä pinnallinen mutta sisimmässään tavallinen, ei sen enempää. Juoni huipentuu Marjan blogikulttuuria puolustavaan, kalseaan palopuheeseen, jonka pitäisi vaikutuksen tehdäkseen olla eeppistä Amerikan presidentti -tasoa. Parhaimmillaan elokuva on niinä hetkinä, joissa mennään sopivasti överin puolelle. Epämääräisissä kotibileissä nähdään Mikko Koukin karvainen suomileffa-arkkityyppi, Olavin maailmanparannus saa huvittavia muotoja ja perheyrityksen pelastaa ihanan korni ”neronleimaus”.


Aiheeseen liittyvät elokuvat