Elokuvat

Lotta ystäväni

Lotta ystäväni perustuu amerikkalaisen E.B. Whiten vuonna 1952 julkaistuun samannimiseen lastenkirjaan. Elokuvan päähenkilö on Vilppu-possu, joka jo pienenä joutuu alakynteen sisarusten viedessä kaiken ruuan. Vilppu säästyy aikaiselta kuolemalta Veera-tytön (Dakota Fanning) ottaessa Vilpun hoivattavakseen. Vilppu kasvaa kuitenkin hyvin nopeasti ja on pian liian suuri sisällä pidettäväksi. Vilppu löytää uuden kodin tien toiselta puolelta Veeran sedän ladosta. Muut ladon eläimet eivät erityisemmin lämpene uuden tulokkaan leikeille. Vilppu ystävystyy pian Lotta-nimisen hämähäkin kanssa, joka opettaa Vilpulle elämän ihmeellisyyksistä. Pian Vilpulle alkaa selvitä mitä jouluna käy hänen kaltaisilleen kesäsioille. Lotta päättää auttaa Vilppua ja kutoo possua kuvaavia sanoja verkkoonsa, jotta ihmiset huomaisivat kuinka erityinen sika Vilppu on ja näin pelastaisi pikku sian joutumasta joulukinkuksi. Lotta ystäväni on kaunis tarina, mutta välillä elokuva menee saarnaamisen puolelle. Tämä rikkoo elokuvan rytmiä ja saa katsojan tylsistymään. Onneksi näitä jaksoja ei ole ylenpalttisesti vaan elokuva rullaa mukavasti eteenpäin. Elokuvan huumori on lastenelokuvalle sopivasti hyvin kilttiä. Rotta-Tepponen varastaa shoun täydellisesti ja hänen suustaan tulevatkin parhaimmat repliikit. Suomen teattereihin on saatavilla vain dubattu versio. Dubbaaminen on taitolaji, joka ei nyt täysin toimi. Moni ääninäyttelijöistä tuntuu vetävän hieman puolivaloilla. Muutoinkin näytelmäelokuvan dubbaaminen näyttää hieman luonnottoman näköiseltä, etenkin ihmishahmoja katsoessa. Ymmärrettävää tämä toki on sillä se palvelee juuri elokuvan kohdeyleisöä eli perheen pienimpiä. Vaikka elokuva on ajoittain puuduttava ja kärsii dubbausongelmista niin tuskinpa tämä haittaa lapsia. Elokuvan tarina kantaa ja huumoria on sopivissa kohdissa, jottei elokuva ole liian vakava ja tämä on se tärkein asia.

Murto ja varkaus

Anthony Minghellan draamasta heijastuu pyrkimys ajatuksia herättävään laatuelokuvaan. Se yhdistää menestyneiden brittien ja sodan traumatisoimien maahanmuuttajien kohtalot. Aihe on kunnianhimoinen ja täynnä erilaisia idealankoja, mutta silti puhdasverinen ihmissuhdedraama ja konventionaaliset juoniratkaisut saavat suurimman painon. Menestyvät maisema-arkkitehdit Will (Jude Law) ja Sandy (Martin Freeman) muuttavat toimistonsa King’s Crossiin Lontooseen. Alueen huono maine ja sosiaaliset ongelmat on tarkoitus peittää uudella arkkitehtuurilla, jota työkumppanit suunnittelevat. Idealistisuus karisee, kun toimiston tietokoneet varastetaan kahdesti. Poliisi ei tunnu auttavan, ja arkkitehdit päättävät itse saada roiston kiinni. Will pääsee varkaan, 16-vuotiaan Bosniasta muuttaneen Miron (Rafi Gavron) jäljille. Hän tutustuu tämän äitiin Amiraan (Juliette Binoche), ja tuttavuus etenee salaiseen suhteeseen. Willillä on myös avovaimo Liv (Robin Wright Penn), mutta tämä on keskittynyt hoitamaan psyykkisesti sairasta 13-vuotiasta tytärtään. Tarina kiertyy lopulta Willin ongelmien ympärille. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Anthony Minghellan aikaisempia elokuvia ovat Englantilainen potilas ja Lahjakas herra Ripley. Molemmat ovat kunnianhimoisia, henkilökeskeisiä laatudraamoja. Englantilaisen potilaan tematiikka keskittyy rakkauteen, Lahjakkaan herra Ripleyn puolestaan identiteetin ongelmiin. Murto ja varkaus käsittelee molempia. Se tarkastelee näennäistä hyvä- ja huono-osaisuutta pinnan alta ja osoittaa, ettei kumpikaan ole rajattavissa mustavalkoisesti, sillä kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan. Arkkitehtien hienot Macit ryöstänyt poika on vain rikollisliigan teini-ikäinen sätkynukke. Menestyneen arkkitehdin pinnan alta taas paljastuu itsensä hukannut, epäkypsä ajelehtija. Eikä maiseman muokkaaminen uudella arkkitehtuurilla poista syvemmältä kumpuavia yhteiskunnallisia ongelmia. Elokuva ei kuitenkaan viestitä mitään tämän oleellisempaa. Se käsittelee aikuiselämän tyhjyyttä yhtä pinnallisesti kuin parin vuoden takainen Lontooseen sijoittunut draama Closer. Hyvistä ideoista huolimatta se on epämäärinen sekoitus eri suuntiin vetäviä teemoja. Ylipituus vie intensiteettiä ja syö osaltaan sanoman tehokkuutta. Hyvä näyttelijäntyö on aina ollut tärkeä osa Minghellan draamoja. Tälläkin kertaa näyttelijät kautta linjan tuntuvat päässeen hyvin sinuiksi henkilönsä kanssa. Varsinkin Juliette Binoche liikuttaa, tosin hänen roolinsa on häiritsevän stereotyyppinen. Jude Law’n kohtalo on usein ollut esittää naistenmiestä, mutta nyt hän vie tyyppinsä edes hivenen syvemmälle. Robin Wright Penn näyttelee vakuuttavasti lapsensa eteen uhrautunutta, masennukseen taipuvaista äitiä. Intensiiviset näyttelijäuoritukset pitävätkin elokuvan kasassa.

Onnen potkuja

Puhdasverinen selviytymistarina, jonka sanoma on tuttu ja turvallinen ajatus siitä, kuinka pieni ja sinnikäs yksilö pystyy toteuttamaan amerikkalaisen unelman, jos tarpeeksi tahtoo.

Blood Diamond

Sierra Leone, 1999. Läntisessä Afrikassa sijaitseva valtio on tunnettu luonnonvaroistaan: sen timanttiesiintymistä taistellaan, ja niitä hyödyntävässä liiketoiminnassa ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen. Maan hallitusta vastaan taisteleva sissiliike RUF värvää tavallisia siviilejä pakkotyöhön etsimään arvokkaita kiviä. Myymällä niitä rikkaisiin länsimaihin RUF pystyy ostamaan aseita. Aikuisten ohella sissit sieppaavat myös lapsia, jotka aivopestään taistelijoiksi heidän riveihinsä. Yksi siepatuista on Solomon Vandy (Djimon Hounsou), joka revitään julmasti erilleen perheestään.

Ruma ankanpoikanen ja minä

Tanskalaisen satuseppo Hans Christian Andersenin klassikkosatu väärässä ympäristössä kuoriutuvasta, ulkomuotonsa vuoksi syrjitystä linnunpoikasesta lienee kaikille tuttu. Modernisoidussa eurooppalaisanimaatiossa pääosan ottaa Ruttu-rotta, joka ansaitsee elantonsa esittelemällä luonnonoikkuja maksua vastaan. Jouduttuaan sattuman oikusta vastakuoriutuneen Ruma-linnun isähahmoksi, se näkeekin rujossa olennossa alkuun vain rahanlähteen.

The Last King Of Scotland

Idi Amin (1925–2003) hallitsi Ugandaa julmalla otteella vuosina 1971–1979 kaapattuaan vallan presidentti Milton Obotelta. Aluksi Aminia tervehdittiin niin Ugandassa kuin kansainvälisen yhteisönkin piirissä. Mutta kun maailmalle alkoi levitä tietoja hänen julmuuksistaan, alkoi tuki Aminin hallintoa kohtaan rapistua radikaalisti.

Apocalypto

Jättimenestyksensä The Passion of the Christ (2004) jälkeen myös näyttelijänä tunnettu, 11 vuotta sitten Oscarilla palkittu ohjaaja Mel Gibson on tehnyt jo toisen peräkkäisen muinaisaikaan sijoittuvan elokuvan, jossa puhutaan englannin sijaan aikakauden omaa kieltä. Hän on myös edelleen viehättynyt erittäin raa’an väkivallan graafiseen kuvaamiseen, vaikka aivan edellisen ohjaustyön äärimmäisyyksiin ei tällä kertaa ylletäkään.

Tallipihan bilehileet

Uusi amerikkalainen tietokoneanimaatio Tallipihan bilehileet esittelee katsojilleen mielenkiintoisen luonnonoikun: miespuolisen lehmän. Siihen sen omaperäisyys sitten loppuukin. Muovisen näköinen ja halvalla tehdyn oloinen elokuva painottaa kilpailijoitaan enemmän toiminnallisia ominaisuuksia, mutta jää auttamatta lähelle viimeksi kuluneiden puolen vuoden valtaisan animaatiotarjonnan häntäpäätä.

Hetki lyö

Naisen ja miehen väliset suhteet ovat yleensä merkinneet kipua, julmuutta ja pakkomielteitä Etelä-Korean ykkösohjaajiin kuuluvan Kim Ki-dukin (The Isle – Saari, Rautakolmonen) kontroversaaleissa elokuvissa. Eikä ilman niitä selvitä Kimin uusimmassakaan teoksessa Hetki lyö, joka käsittelee myös plastiikkakirurgiaa ja sen suosion äärimmäistä kasvua – länsimaisia kulttuureja seuraten – nykykorealaisessa yhteiskunnassa.