Pertsa ja Kilu ovat 1950-luvun suomalaisten nuortenkirjojen sankareita, jotka selvittivät rikoksia sodanjälkeisessä Suomessa, tarkemmin sanottuna Kotkan työläisluokkaisella maaperällä. Useammankin tulemisen nähneet pojat on viime vuosina modernisoitu nykyaikaisiksi lastenelokuviksi.
Taavi Vartian myös käsikirjoittamassa ja ohjaamassa edellisessä, vain nimellä Pertsa & Kilu kulkeneessa elokuvassa seikkailtiin pankkirosvon saaliin Kotkan maisemissa maalla, merellä ja ilmassa – välillä meren pinnan allakin. Uutuudessa pojat, joiden näyttelijöiksi ovat Olavi Kiiskestä ja Oskari Mustikkaniemestä päivittyneet Pauli Kesälä ja Leon Ruokola, saavat pullopostin myötä vihiä vieläkin eksoottisemmasta aarteesta.
Vuoden 2021 Pertsa & Kilu seuraili melko tunnollisesti yhtä Väinö Riikkilän kirjaa, Faaraon sormus napsii palasia sieltä täältä. Pojat, joutuvat ottamaan aarteenetsintään mukaan edellisessäkin elokuvassa tavatun Pirkon (edelleen Sara Vänskä), jonka asema lehden apulaisena auttaa johtolankojen saamisessa, sekä identiteettikriisistä kärsivät kaksostytöt Vapun ja Kertun (Kaarina ja Klaara Mattila) pupuineen.
Faaraon sormus etenee sinänsä viehättävällä lapsen logiikalla, jossa mitä vain voi sattua sopivasti, kun sitä tarvitaan ja leikkiin voi milloin tahansa tulla uusia henkilöitä paikoissakin, joissa heitä ei voi olla. Usein onkin tulkinnanvaraista, seurataanko oikeaa seikkailua vai vain lasten mielikuvitusleikissä tapahtuvaa sellaista. Harmillisesti metatasossa ei mennä tarpeeksi pitkälle, jolloin kokonaisuus jää varsinkin aikuiskatsojan kannalta tempoilevaksi. Samalla tunnutaan hukattavan erityisesti alun komeasti lavastettu historiallinen taustoitus, jolla ei lopulta tarinan kannalta olekaan merkitystä.
Tarinan parasta antia on Alina Tomnikovin esittämä, elohopeamaisesti tilasta toiseen liukuva naiskonna Annabella Pehko. Tomnikov tuntuu sisäistäneen täydellisesti lasten leikkiseikkailun hengen ja heittäytyy rohkeasti hömelösti ylivedetyksi femme fataleksi. Muut aikuishahmot ovat lähinnä tapettia, jonka tarkoitus on muistuttaa, että tarinan lapsilla on myös koti.
Jouni Vikman