1700-luvun alkupuoliskon Venetsiassa orvot tai vanhempiensa hylkäämät lapset jaoteltiin sukupuolen mukaan laitoksiin, joissa heille opetettiin erilaisia taitoja kunnes tytöt saatiin naitettua ja pojat myytyä työntekijöiksi. Pietan orpokodissa osasta tyttöjä on koottu orkesteri, joka katseilta piilossa viihdyttää seurapiirejä ja hyväntekijöitä, joiden lahjoituksista vastaavat laitokset kilpailevat esiintyjiensä taidoilla.
Kun Pietan rahoittajat alkavat löytää musikaalisempia hoitolaitoksia, palkataan tyttöjen opettajaksi ja orkesterin vetäjäksi Antonio Vivaldi (Michele Riondino). Hän nostaa musikaalista tasoa niin, että orkesterista tulee ympäri Venetsiaa kiikutettava esiintyjäsensaatio.
Varsinainen päähenkilö ei kuitenkaan ole Vivaldi, jonka teoksia tunnistavat monet sellaisetkin, jotka eivät klassista musiikkia kuuntele. Keskushahmo on orkesterin ykkösviulistiksi nouseva Cecilia (Tecla Insolia), joka on lähinnä odottanut kahta asiaa: että hänet hylännyt äiti jotenkin ihmeen kaupalla palaisi noutamaan tytärtään tai että jossain kaukana riehuvan sodan loppumista, jotta hänet voidaan naittaa rikkaalle sotilaalle. Vivaldin myötä hän löytää musiikin ja soittamisen riemun ja kauneuden.
Koska vaimot eivät saa taiteilla, Cecilia joutuu pohtimaan prioriteettejaan ja asettumaan muiden odotuksia vastaankin, vaikka sillä voi olla korkea hinta.
Tecla Insolia on mainio rikottuna mutta myös arvonsa tuntevana Ceciliana. Muuten Primavera on hieman ulkokohtainen. Damiano Michieletto on aikaisemmin ohjannut oopperatuotantoja, ja sen huomaa puvustusten ja lavasteiden hienoudesta ja ennen kaikkea musiikin asemasta elokuvan osana ja tarinan kuljettajana.
Jouni Vikman
Primavera -elokuvan traileri
