Pienimuotoiseksi kulttihitiksi nousseen Nörtti: DragonSlayer666 -sarjan tehnyt Aleksi Delikouras yllättää positiivisesti debyyttielokuvallaan, jonka käsikirjoituksen on tehtaillut enimmäkseen laadukkaita komedioita kirjoittanut Pekko Pesonen. Miehet ovat tehneet poliittisesti melko epäkorrektin ja feministiseksikin kuvailtavan hulvattoman hauskan komedian.
Iina Kuustonen esittää Kerttua, harmaata kirjastohiirulaista, joka ei uskalla tehdä yhtään mitään rohkeaa elämässään. Istuva työ vaatii kuitenkin veronsa ja hänen selkänsä sanoo eräänä iltapäivänä kaput. Lääkäri määrää vastentahtoiselle hissukalle punttitreeniä.
Kerttu uskaltautuu lopulta punttikselle, jossa hän saa personal trainerikseen Mikko Töyssyn esittämän Vilin, aikoinaan roideja ja piriä rännitelleen ultramachon kehonrakennusmestarin, joka on nykyään lähinnä säälittävä kehäraakki. Eihän tällaisesta parivaljakosta meinaa tulla kavereita laisinkaan, kun kemiat eivät tahdo kohdata niin millään. Vili kun on tyly ja tuima salispede ja Kerttu kirjoihinsa sulkeutunut meganörtti.
Yllättäen Kerttu löytää kuin löytääkin sisäisen punttijormansa. Hän tajuaa saavansa voimaa treenaamisesta ja raudan vääntämisestä. Kerttu suostuu jopa ottamaan osaa bikini fitness -skabaan, vaikka meinaa lähinnä oksentaa esiintymistilanteissa. Aivan ennenkuulumatonta Kertulle.
Ennakkoluuloja puretaan, parisuhteet kiristyvät ja uusia toveruuksiakin solmitaan. Kasvaako Kertusta rohkea ja toimelias nykynainen? Pystyykö machomies löytämään herkän puolensa? Miten käy fitness-kilpailun?
Sivurooleissa nähdään hillitön punttisalikolmikko Koljonen bros., joita näyttelevät Jucci Hellström, Elmeri Rantalainen ja Ivo Gonzalez. Veljekset ovat hauska parodia sosiaalisen median influenssereista ja kaiken maailman tyrkkyjulkkiksista, joita instatiktokit ovat täynnä. Kolmikko kuvaa hölmöjä videoita, streamaa tekemisiään, pelaa livenä ja tietenkin myy kaikenlaista roinaa siinä sivussa.
Suomalaisten elokuvantekijöiden pitäisi uskaltaa tehdä useammin tällaista hieman röyhkeämpää komediaa. Sukeltaa sinne kuuluisaan syvään päätyyn, eikä jäädä himmailemaan mihinkään ulkokultaisiin teeseihin ja sovinnaisiin muotteihin. Heidän pitäisi yhdistää polarisoivat navat rohkeammin toisiinsa ja tehdä tarinoita erilaisten maailmojen yhteentörmäyksistä. Sieltähän se komedia oikeassakin elämässä syntyy.
Delikouras ja Pesonen tekevät hauskoja havaintoja nykymaailmasta – ja saattaapa elokuva aiheuttaa myös jonkinlaista jupinaa stereotypioista pilaa tekevillä vitseillään. Niiden uhreiksi jäävät niin toksinen maskuliinisuus kuin feministinen maailmankuva. Vaarallisia aiheita, mutta ehkäpä juuri sen takia Punttikomedia onnistuu naurattamaan. Tekeekö epäkorrekti huumori paluuta valkokankaille? Toivotaan niin.
Niko Ikonen