Petos, tuplapetos, kansainvälisten vakoojien verkosto, alastomuutta, seksiä, nyrkkitappeluita, väkivaltaa ja ammuskelua. Red Sparrow on kuin mikä tahansa muukin vakoojatrilleri. Entinen balettitanssija (Jennifer Lawrence) koulitaan vastentahtoisesti todella rankan koulutuksen kautta red sparrow’ksi, venäläiseksi seksiagentiksi, joka käyttää psykologisia ja fyysisiä temppuja saadakseen kohteensa hurmattua ja vällyjen väliin.
Ensimmäiseksi kohteekseen keltanokka saa CIA-veteraanin (Joel Edgerton), joka haistaa totuuden jo kaukaa ja pyrkii vastatoimenpiteisiin. Vaikka lopputwisti onkin helposti pääteltävissä, juonikuviot on kirjoitettu niin hyvin, että jotkut tapahtumat tulevat jopa pienoisena yllätyksenä. Tai ehkä Lawrencen seksuaalissävytteistä roolisuoritusta seuraa niin tarkasti, ettei huomaa muita valkokankaan tapahtumia. Hän on koko leffan sielu ja tekee näennäisen heikosta naisesta todellisen supernaisen.
Francis Lawrencen ohjaama elokuva perustuu Jason Matthewsin kirjoittamaan romaanitrilogiaan. Matthews toimi CIA:n vakoojana 33 vuoden ajan. Julkaisuluvan saadakseen Red Sparrow piti käyttää CIA:n propagandaosaston kautta.
Falskin kuuloiset venäläisaksentit (joita kaikilla ei edes ole) ovat paikoin jopa noloja. Niistä huolimatta elokuva viihdyttää yllättävän hyvin, vaikka välillä kompastutaan myötähäpeän humoristiselle ja kornille puolelle. Leffan tunnelma on kylmä ja rosoinen, mitä James Newton Howardin viileä musiikki korostaa.
Tästäkin huolimatta sitä välillä naurahtaa, kun kohtausten totisuus viedään realismista absurdiin suuntaan. Juuri sen takia Red Sparrow onkin niin viihdyttävä ja jopa poikkeava tapaus. Se kompastuu paikoittain omaan nokkeluuteensa huvittavin tavoin.
Jos Lawrencen aksentin pystyy unohtamaan, on hän suorastaan erinomainen agenttivamppina. Alastonkohtauksia on yllättävän paljon, jopa todella haastavia ja ahdistavia sellaisia. Elokuva on myös paikoittain todella brutaali. Muutama kohtaus onnistui aiheuttamaan haamukipua omassa kehossa.
Toivottavasti elokuva menestyy lippukassoilla, sillä Egorovan ja Nashin seikkailut olisi mukava nähdä loppuun. Tahattoman kepeästä mutta osittain jopa järkyttävästä agenttitrilleristä voi tulla juuri rankkuutensa takia yllätyshitti.