On aurinkoinen kesäpäivä ja Risto Räppääjä haluaisi ystävästään Nelli Nuudelipäästä kaverin mukaansa siitä nauttimaan. Tämä on kuitenkin poppari Ville Pyryn lumoissa eikä jaksa kiinnostua Riston seurasta. Tylsistynyt Risto saa alakerran naapurilta Lennartilta lainaan mystisen pelikoneen ja on pian sen mukana tulleen ajopelin lumoissa. Kun Lennart vielä löytää kamppailupelin, nousee Riston riippuvuussuhde masiinaan aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Nyt on Nellin vuoro tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta Riston huoltaja, Rauha-täti on iloinen luullessaan Riston löytäneen kulttuuriharrastuksen, joka jättää myös Rauhalle aikaa nauttia kesästä. Valitettavasti niin kesäretket kuin Lennartin yritykset vierottaa Ristoa päätyvät katastrofeihin, joista ei selviäisi ilman Pakastaja-Elviä.
Elokuvassa siis riittää tapahtumia, mutta ne ovat hyvin hajanaisia, eivätkä oikein limity toisiinsa muuten kuin että hahmot ryhtyvät sijaistoimintoihin ilman seuraa jäädessään. Painotus onkin enemmän tutuissa ja hauskoissa hahmoissa. Nehän Risto Räppääjä -sarjassa toimivatkin, sillä kaikki tyypit ovat niin erikoisia ja tunnistettavia, ettei oikeastaan edes kiinnitä huomiota siihen, että niiden näyttelijät vaihtuvat.
Pisimpään kuvioissa ovat olleet Jenni Kokander ja Ylermi Rajamaa, jotka ovat näytelleet Pakastaja-Elviä ja Lennart Lindbergiä kahdessa edellisessäkin Risto Räppääjässä. Minka Kuustonen otti Rauha-tädin roolin edellisessä seikkailussa Väärä Vincent. Otso Törmälä ja Meri Lahikainen puolestaan ovat ensikertalaisia Riston ja Nellin rooleissa.
Salaperäinen pelikone jää mysteeriksi, sen omalaatuinen ulkomuoto on ilmeisesti vain tapa olla käyttämättä mitään olemassa olevaa laitemerkkiä. Samalla sen pelien välittömästi addiktoiva vaikutus muuttuu vähän setä/tätimäiseksi sormen heristelyksi sisällä pelaamista kohtaan, kun voisi olla ulkona leikkimässä niin kuin vanhoina hyvinä aikoina tehtiin.
Välillä tietysti lauletaan ja vähän tanssahdellaan, vaikka oikeastaan mieleen ei jää kuin Ville Pyryn ilmeisesti parodiseksi tarkoitettu poppisrenkutus. Franchise silti toimii, vaikka räppiä onkin jälleen turha odottaa.
Jouni Vikman