Jo kymmenen vuotta Ryhmä Haun animaatiohauvat ovat ilahduttaneet lapsiperheitä – jälkikasvua nyt ainakin, jos ei välttämättä kaikkia heidän vanhempiaan. Pari valkokangaselokuvaakin on saatu aikaiseksi. Vuoden 2021 Ryhmä Hau -elokuvan näki Suomessakin lähes 115 000 katsojaa, joten kysyntää selvästi on. Nyt tulee uusi, vieläkin lennokkaampi seikkailu, joka siirtää franchisen Mahtipennut valkokankaille.
Jännälän kaupunkiin putoaa meteoriitti, jonka sisältämät kristallit antavat Ryhmä Haun muutenkin sankarillisille hauvoille supervoimia – tosin Lillillä ne eivät ilmene, ja hän joutuu jäämään pentuoppilaiden lapsenvahdiksi muiden syöksyessä ratkomaan kaupungin ongelmia. Niitä aiheuttavat meteorin maahan rysäyttänyt tiedenainen Viktoria, joka vankilaan joutuessaan lyöttäytyy yksiin sankarien vanhan vihollisen, Hanttisen ja tämän kissojen, kanssa. Pahikset haluavat pentujen uudet voimat itselleen…
Eihän tämä mikään pikkutarkka Disney/Pixar-tuotanto ole, mutta nuorempi kohderyhmä huomioiden tietokoneanimaatio toimii mainiosti. Jokaista ruohonkortta ja turkin karvaa ei ehkä ole animoitu erikseen, mutta resurssit on kohdistettu oikein korostamaan kussakin kohtauksessa oleellisia asioita. Juoni on moneen kertaan nähty supertarina, mutta sympaattiset hauvasankarit tuovat siihen kieltämättä uutta kulmaa.
Kyyninen katsoja tosin hymyilee vinosti, kun supervoimia saaneet koirat saavat myös uudet, superit ajoneuvot – lisää ostettavaa vanhemmille! Mutta on silti myönnettävä, että koko ajan liikkeessä pysyvän elokuvan vekottimet kelpaisivat itsellenikin. Ja mikä parasta, päällimmäiseksi ei jää tunnelma pelkästä lelumainoksesta.
Tarinan pahikset ovat sen verran hölmöjä ja varsinkin Viktoria aikuiskatsojille silmää iskevän itseironinen, että hahmot sinänsä eivät pelota. Jännälää tuhotaan tai uhataan tuhota – jälleen kerran – urakalla, mutta mitään aivan hirveää ei tapahdu, vaikka muutama pentusankarin ahdingon hetki saattaa ahdistaa myös aivan nuorimpia katsojaa. Kannattaa siis huomioida, ettei elokuva ole sallittu kaiken ikäisille katsojille.
Jouni Vikman