Saamelaisveri

/ / GENRE ENSI-ILTA 29.09.2017 TÄHDET

Surumielinen kasvutarina ja synkkä muistutus häpeällisestä pohjoismaisesta historiasta. Katoavan saamelaisperinteen pitkään kaivattu hätähuuto.

Ruotsia on kutsuttu sosiaalidemokratian ja tasa-arvon kehdoksi. Onpa Ruotsia kehuttu jopa moderniksi läntiseksi utopiaksi. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä länsinaapurillamme on myös pimeä menneisyytensä.

Ruotsalaisen Amanda Kernellin ohjaama väkevä ja tunteisiin porautuva Saamelaisveri kertoo 1930-luvun Ruotsista, jolloin saamelaisia pidettiin ali-ihmisinä, sirkuseläimiin verrattavissa olevina hyödykkeinä. Saamelaisia holhottiin, koska heidän uskottiin olevan henkisesti lapsen tasolla. Kernell, itse puoliksi saamelainen, pohtii esikoiselokuvassaan mitä tapahtuu, kun ihminen kieltää omat juurensa ja sukunsa. Mitä kaikkea alistettu ihminen onkaan valmis tekemään vapautensa ja normaaliuden eteen.

Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok) on 14-vuotias saamelaiskoulua käyvä tyttö, joka kohtaa koulussa pelkkää syrjintää, vähättelyä ja suoranaista vihaa. Ruotsalaispolitiikasta johtuvat, äärimmäisen nöyryyttävät ja häpeälliset tapahtumat saavat päättäväisen tytön pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja elämäänsä.

Elle Marja päättää hylätä saamelaisidentiteettinsä ja alkaa pakomatkansa kohti Uppsalaa, unelmiensa suurkaupunkia. Hän haluaa opiskella, rakastaa ja elää aivan kuten muutkin ruotsalaiset. Vapaana ja tasa-arvoisena ihmisenä. Kaupunkilaiselämä osoittautuu kuitenkin melko vaativaksi suoraan Lapin erämailta saapuneelle naiiville tytölle.

Kernell on kertonut haastatteluissa hävenneensä omia sukujuuriaan. Hän ei olisi edes halunnut nähdä isänsä pukeutuvan saamelaisvaatteisiin. Elokuvasta voi löytää myös omaelämäkerrallisia kaikuja, tietynlaisen hiljaisen anteeksipyynnön omille juurilleen ja perinnölleen.

Synkkä tarina on tuttu myös Suomesta, nimittäin myös meiltä löytyvät omat häpeälliset hetkemme saamelaisvainoista. 1900-luvun alussa vasemmiston suosiossa ollut eugeniikka eli rodunjalostusoppi rantautui lopulta myös Suomeen. Suomessa vuonna 1935 säädetyn lain perusteella yli 4 000 ihmistä pakkosteriloitiin, joukossa myös saamelaisia. Samainen laki astui voimaan Ruotsissa vuotta aiemmin, kun sosiaalidemokraatit astuivat siellä valtaan.

Pohjoismaissa on joidenkin väitteiden mukaan sterilisoitu jopa 140 000 saamelaista. Natsi-Saksan eugeniikkaohjelma onkin sitten jo tutumpi historiallinen moraalisaarna.

Kernellin esikoisohjaus on upeaa jälkeä, siitä suuri kiitos kuuluu Sophia Olssonin ja Petrus Sjövikin kauniille kuvausjäljelle. Elokuva vei täysin ansaitusti Göteborgin elokuvajuhlilla parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon Dome Karukosken Tom of Finlandin nokan edestä.

Elle Marjaa näyttelevä Sparrok on myös elokuvien ensikertalainen. Hän tulee poronhoitoperheestä, ja oli jättää lähtemättä Venetsian filmifestivaalien maailmanensi-iltaan, koska kotona oli liikaa töitä. Amatööristatuksestaan huolimatta Sparrok onnistuu luomaan koko elokuvan sielun, niin erinomaisen vahva hänen roolisuorituksensa on.

Saamelaisveri kertoo historian kipukohdasta, mustasta menneisyydestä, joka on myös osa Suomalaista historiaamme. Saamelaiset ovat edelleenkin alisteisessa asemassa oleva vähemmistöryhmä. Kansa, jonka identiteetti ja kieli ovat häviämässä hektisen nykyajan tieltä.