Pelataanko peliä? Valitse kuusi läheisintä ystävääsi, mieluusti pariskuntia, ja kutsu heidät kostealle illalliselle pitämään hauskaa. Ehdota jossain vaiheessa iltaa, että kännykät asetetaan pöydälle ja jokainen vastaanotettu viesti luetaan ääneen ja puhelut kuunnellaan kaiuttimien kautta koko porukan voimin. Uskaltaisitko lähteä tällaiseen leikkiin mukaan? Onko sinulla jotain salattavaa?
Salaisuuksien illallinen näyttää millaiseksi katastrofiksi avoimuus saattaa johtaa. Kun kyse ei ole väärinymmärretyistä viesteistä tai tahallisesti aiheutetusta hämmingistä, niin aina sieltä jonkun kaapista se luuranko kopsahtaa kunnon kolinalla päivänvaloon. Ei siinä hirveästi jää selittelyille sijaa, kun kissa on nostettu kaikkine karvoineen ja kirppuineen ruokapöydälle muiden rapsuteltavaksi.
Kohtaus kohtaukselta italialaiselokuva vie katsojat syvemmälle ja syvemmälle kaveripiirin salaisuuksien verkostoon. Loistelias joukko näyttelijöitä käy läpi koko ihmiselon tunneskaalan erityisellä ammattitaidolla. Käsikirjoitus kantaa hienosti lähestulkoon läpi koko elokuvan, mitä nyt lopussa halutaan opettaa elämän perusasioista yhtä ja toista. Lapsukset voi kuitenkin antaa anteeksi, sillä niin tehokkaasti elokuva tempaisee mukaansa. Sitä huomaa hymistelevänsä, nauravansa ja kauhistuvansa hahmojen mukana.
Elokuva on pääasiassa kuvattu yhden huoneiston sisällä, mutta suvantoja se ei silti juuri tarjoile. Siitä kiitos kuuluu ohjaaja Paolo Genoveselle, joka löytää alituiseen uusia kuvakulmia ahtaasta asunnosta. Tarina itsessään on myös niin vetoava, ettei ehdi kaivata sen kummempaa visuaalista ilmettä.
Ihminen on pohjimmiltaan utelias olento, joka haluaa tietää naapurin verotiedot, kengän koon ja varsinkin ne saunavuorot. Salaisuuksien illallinen onnistuu tyydyttämään juuri näitä haluja. Ei se mikään Hitchcockin Takaikkuna ole tai kovin seksikäskään, mutta jotain perin pohjin kiehtovaa ihmisten salaisuuksien paljastumisessa on. Olivat ne salaisuudet sitten intiimeitä, pimeitä tai kiusallisia.
Elokuvan juonikuvioista ja hahmoista voi jokainen löytää hieman itsestään. Meillä on julkinen, yksityinen ja salainen roolimme, joita pyrimme varjelemaan vaihtelevalla menestyksellä. Salaisen minämme voi kuitenkin helposti paljastaa älyluurin syövereistä. Elokuva toteaakin melko yksiselitteisesti, että kännykät ovat vain mustia laatikoita täynnä ihmisten suurimpia salaisuuksia. On hieman pelottava ajatella, kuinka helposti kännyköiden suojamuurit ovat murrettavissa, samalla paljastaen salaisuutemme niistä kiinnostuneille tahoille.
Salaisuuksien illallinen on pääosin onnistunut ja melko älykkäästi kirjoitettu tragikomedia. Sitä kuitenkin vaivaa pieni teatraalisuus, tai oikeammin näytelmällisyys. Vuorosanat ammutaan kuin tykin suusta ja näyttelijöiden eleet ovat hieman liioiteltuja ja suurieleisiä.