Salt

GENRE ENSI-ILTA 03.09.2010 TÄHDET

CIA-agentti Evelyn Salt (Angelina Jolie) on vain hetken päässä siirtymisestä toimistotyöhön, kun järjestön päämajaan astuu venäläinen loikkari (Daniel Olbrychski). Vassily Orloviksi esittäytyvä mies tekee hurjan syytteen, ja väittää Saltia venäläismyyräksi.

Orlovin kertomus kuulostaa uskomattomalta. Taustalla on hänen mukaansa vuosikymmeniä kestänyt projekti, jossa lapsesta asti itärajan takan koulitut henkilöt solutetaan Yhdysvaltoihin hallinnollisiin asemiin odottamaan ”X-hetkeä”. Tuolloin on määrä aloittaa suurhyökkäys Yhdysvaltoja vastaan ja palauttaa Venäjän asema maailmankartalla.

Kennedyn surmanneesta Lee Harvey Oswaldista (!) alkanut projekti on lähestymässä päätöstään, ja kun Salt joutuu epäilyjen kohteeksi, on tämän paettava. Agentit Winter (Liev Schreiber) ja Peabody (Chiwetel Ejiofor) lähtevät tämän perään. Saltin on Orlovin puheiden mukaan määrä surmata Venäjän presidentti, joka on New Yorkissa vierailulla, ja täten lietsoa sotaa suurvaltojen välillä.

Kurt Wimmerin (Lainkuuliainen kansalainen) käsikirjoitus on juurin niin järjetön kuin miltä se kuulostaakin: venäläisiä supermyyriä ja suuri salajuoni, joka linkittyy sopivasti Yhdysvaltojen lähihistoriaan. Jollain ilveellä ohjaaja Phillip Noyce (Hiljainen amerikkalainen) onnistuu kuitenkin pitämään kokonaisuuden liki uskottavana, ainakin ensimmäisen puolituntisen ajan. Suuri kiitos tästä kuuluu toiminnalle: intensiteetti pysyy yllä, ja urbaani räiske äityy alkumatkasta varsin näyttäväksi.

Hyvä on myös Jolie, joka tekee yksiulotteisen kaksoisagentin nahoissa kaiken mahdollisen. Syvyyttä hahmolle antavat lähinnä lyhyet takaumat, joissa seurataan Saltin ja tämän aviomiehen, hämähäkkitutkija Mike Krausen (August Diehl) menneisyyttä. Suhde, joka alkoi agentin peiteoperaationa Pohjois-Koreassa, kasvoi sittemmin aidoksi rakkaudeksi. Nyt mies on kuitenkin vaarassa aviovaimonsa vuoksi.

Hyvistä puolistaan huolimatta Salt ei jaksa loppuun asti. Suurin ongelma on, ettei katsoja saa päähenkilöstä kiinni. Elokuvan keskeinen jännite lepää arvoituksessa Saltin todellisesta henkilöllisyydestä. Kun hahmon ilmeet ja elekieli vaihtuvat useaan otteeseen tarinan aikana, tuntuu tämä halvalta silmänkääntötempulta. Toiminnasta hukkuu pian se tunnelataus, joka kannattelee alun vauhdikasta kujanjuoksua.

2000-luvun agenttijännäreistä luonnollinen vertailukohta on Medusa-sarja, jossa arvuuteltiin myös päähenkilön identiteettiä. Muistinmenetyksestä kärsivän Bournen kanssa katsoja oli kuitenkin samalla viivalla – nyt päähenkilö tuntee itsensä, yleisö ei. Emotionaalinen kytkös jää puolittaiseksi, ja kun taustalla pyörii vielä kokoluokkaa päättömämpi kehystarina, on lopputulos vaatimaton.

Viimeinen kohtaus avaa vielä oven mahdollisille jatko-osille. Suuri juoni jää auki. Aika näyttää, onko Evelyn Saltista uudeksi naispuoliseksi Bourneksi. Matkaa mainitun trilogian kiihkeästi sykkivään tyylittelyyn kuitenkin on.



Filmtrailer.com

Aiheeseen liittyvät elokuvat