Silence

Pitkältä tuntuva katsomiskokemus palkitsee lopulta.

15.2.2017 11:28
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 17.02.2017

Ohjaajamestari Martin Scorsese palaa uskonnolliseen aiheeseen lähes 30 vuotta Kristuksen viimeisen kiusauksen ja 20 vuotta Kundunin jälkeen. Shūsaku Endōn romaaniin perustuva Silence kertoo 1600-luvulla eläneistä portugalilaisista jesuiittapapeista. Rodrigues (Andrew Garfield) ja Garrpe (Adam Driver) haluavat lähteä tekemään Jumalan työtä Japaniin. Evankeliumin levittämisen lisäksi he haluavat löytää kadonneen isä Ferreiran (Liam Neeson), josta ei ole kuultu vuosiin.

Lähetystyö 1600-luvun Japanissa oli kaikkea muuta kuin helppoa, sillä kristinusko oli siellä laitonta. Isä Ferreiran sanotaan luopuneen uskostaan sen jälkeen, kun japanilaiset inkvisiittorit olivat kiduttaneet häntä. Rodrigues ja Garrpe ovat kuitenkin vakuuttuneita, että mikään ei ole voinut horjuttaa hänen uskoaan. Rakastetun ja arvostetun oppi-isän kunnia on palautettava. Nuoret lähetyssaarnaajat lähtevät henkeään uhmaten kaukaiseen maahan, ja heidän uskoaan koetellaan monin tavoin. He löytävät paikallisia kristittyjä, jotka palvovat Jumalaa salaa syrjäisissä kylissä. Paljastuneita kidutetaan kuumalla vedellä tai ristiinnaulitaan nousevaan rantaveteen, elleivät he luovu uskostaan.

Eokuvan nimi Silence kuvaa konkreettisesti sitä, että Jumala ei elokuvassa tunnu vastaavan rukouksiin. Ei silloinkaan, kun uskoa tarvittaisiin kaikkein eniten. Rodrigues ja Garrpe joutuvat kokemaan Jumalan vaikenemisen kammottavalla tavalla. Miksi kaikkivaltias sallii väkivallan ja kidutuksen, jota papit joutuvat Japanissa todistamaan?

Scorsesen tunnetuimmat ohjaustyöt ovat nopeatempoisia ja rankkoja rikoselokuvia, mutta Silence on jotain aivan muuta. Siinä ei ole väkivaltaisia mafiosoja, raivopäisiä nyrkkeilijöitä tai häikäilemättömiä meklareita. Se on hitaasti – välillä puuduttavan hitaasti – etenevä elokuva, joka tuntuu kolmituntisena aivan liian pitkältä.

Lopussa Silence kuitenkin palkitsee katsojan. Siinä on jotain majesteettisen voimakasta samalla tavalla kuin vaikka Robert Bressonin tai Ingmar Bergmanin mestariteoksissa. Siinä voi nähdä myös yhteyksiä Ilmestyskirja. Nyt -elokuvaan. Kadonnut isä Ferreira on kuin eversti Kurtz, jota lähdetään etsimään kaukaisesta ja vaarallisesta maasta.

Kahdesta jesuiittapapista Andrew Garfieldin esittämä Rodrigues nousee keskeiseksi hahmoksi. Garfieldin poikamaiset ja viattomalta näyttävät kasvot saavat aikaan jyrkän ristiriidan kaiken hänen roolihahmonsa kokeman piinan kanssa, ja se tekee Rodriguesin hahmosta entistä vaikuttavamman.

Garfield esitti edellisessä elokuvassaankin syvän uskonnollista nuorukaista. Hacksaw Ridgen vakaumuksellinen sotamies Desmond Doss oli kuitenkin täysin erilainen hahmo. Doss oli uskossaan täysin horjumaton ja suorastaan naiivi loppuun asti, mutta jesuiittapappi Rodrigues on paljon monitasoisempi hahmo.

Scorsese on kuvannut jo vuosia elokuvansa digitaalisesti, mutta Silence on paluu perinteiseen filmiin. Monia Alejandro González Iñárritun elokuvia kuvannut Rodrigo Prieto on saanut filmille maalauksellista kuvastoa sumuisen harmaasta Japanista, jossa nouseva aurinko tuntuu näyttäytyvän vain harvoin.

Scorsese on suunnitellut Silenceä pitkään. Se on ollut hänen intohimoprojektinsa jo 1990-luvulta lähtien. Käsikirjoittajakumppani Jay Cocksin kanssa Scorsese toteutti myös toisen pitkäaikaisen haaveensa, vuoden 2002 elokuvan Gangs of New York.

Katolisessa perheessä varttunut Scorsese suunnitteli aikoinaan ryhtyvänsä papiksi, mutta elokuva vei voiton. Silencessä voi nähdä ikääntyvän ohjaajan kaipuun uskonnollisiin teemoihin. Scorsese haluaa ikään kuin tunnustaa katsojalle, että vaikka hän olisi muiden silmissä luopunut uskostaan, se ei ole kadonnut hänestä mihinkään.

Jussi Huhtala

Silence -elokuvan traileri

Lisää luettavaa