Alejandro Monteverden Sound of Freedom on vuoden puhutuin elokuva. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa heinäkuussa, ja leffa päihitti muun muassa uuden Mission Impossiblen sekä Indiana Jonesin lippukassoilla. Löyhästi tositarinaan perustuva Sound of Freedom tehtiin vaatimattomalla 14,5 miljoonan budjetilla, mutta marraskuun alussa se oli kerännyt jo yli 240 miljoonan dollarin lipputulot.
Elokuva on ollut erityisen suosittu konservatiivisten ja kristittyjen yleisöjen keskuudessa. Se keräsi myös paljon kritiikkiä, sillä elokuvan tähti Jim Caviezel on yhdistetty QAnon-salaliittoteoriaan. Elokuvan ympärillä tapahtuneesta mediasirkuksesta onkin kirjoitettu enemmän kuin itse elokuvasta.
Sound of Freedom seuraa Tim Ballardia, joka elokuvan alussa on väsynyt ja pettynyt työhönsä. Ballardin tehtävänä on pidättää rikollisia, jotka harjoittavat ihmiskauppaa tai omistavat lapsipornoa, mutta kuten Caviezelin Ballard huomauttaa elokuvan alussa, he eivät usein pysty pelastamaan uhreja.
Ballard kuitenkin lähtee uhkarohkeasti Kolumbiaan yrittämään suurempaa operaatiota, jonka tarkoituksena on pelastaa kaksi sisarusta. Monteverden elokuva tuo vaikean, traagisen aiheen valkokankaalle ilman mitään turhaa temppuilua, ja Sound of Freedom onkin melko tavanomainen trilleri.
On helppo nähdä miksi Yhdysvaltojen konservatiiviset kansalaiset ihastuivat elokuvaan. Caviezelin Ballard on perinteinen jenkkisankari; vanhurskas, epäitsekäs ja mahtipontinen. Oikeassa elämässä Ballardia on syytetty seksuaalisesta häirinnästä ja useat miehen tarinoista on myös todistettu valheellisiksi. Ballard on ilmeisesti hieman paisutellut omaa osuuttaan operaatioissa, mutta Sound of Freedom on kuitenkin täysin fiktiivinen elokuva, joten sellaisena sitä kannattaa myös kohdella.
Harmillisesti Sound of Freedom ei toimi kovin hyvin edes perinteisenä trillerinä. Yli kaksituntinen elokuva käy tylsäksi ja alkaa nopeasti toistaa itseään. Elokuvan dialogi on naurettavaa, erityisesti Ballardin julistaessa, että “Jumalan lapset eivät ole myytävänä”.
Monteverden puolustukseksi täytyy sanoa, että ohjaaja ei koskaan tarkoittanut tehdä elokuvaa, josta nousisi näin suuri skandaali. Monteverde on haastatteluissa painottanut, että hän koki vetoa elokuvan tärkeään sanomaan ja halusi lisätä ihmisten tietoisuutta elokuvan aiheesta. Monteverde kuitenkin epäonnistuu ylläpitämään jännitystä koko elokuvan keston ajan. Sound of Freedom olisikin ehkä toiminut paremmin joko 90-minuuttisena elokuvana tai pitempänä tv-sarjana, jolloin hahmoihin ja tapahtumiin olisi voinut uppoutua paremmin.
Caviezel on selkeästi sitoutunut ja täysin uppoutunut rooliinsa, mutta Ballard tuntuu karikatyyriltä. Monteverde turvautuu usein melodraamaan, ja vaikka Denis Villeneuven Sicario onkin selkeästi ollut inspiraation lähde elokuvalle, Monteverde ei koskaan onnistu luomaan yhtä tiukkaa tunnelmaa omaan elokuvaansa.
Maria Lättilä