Spider-Man: No Way Home

No Way Home tuo hienoon päätökseen Tom Hollandin trikootrilogian ja saattaa hänen osaltaan loppuun Spider-Manin perusolemukseen aina kuuluneet teemat. Fanipalveluksen määrää on vaikea sanoin kuvailla, mikä saattaa olla elokuvan ainut kompastuskivi.

15.12.2021 11:08
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 15.12.2021

Niin kuin ei hämähäkkimies Peter Parkerin elämä olisi muutenkin hektistä, hänen maailmansa mullistui entisestään vuoden 2019 Spider-Man: Far from Homen lopussa. Superkonna Mysterio lavasti hänet murhaajaksi ja paljasti hänen identiteettinsä. Siihen tarttui törkyjournalisti J. Jonah Jameson, joka otti Spider-Manin kanavansa ykkösmaalitauluksi.

No Way Home alkaa suoraan tästä tilanteesta. Spider-Man joutuu nykymaailmalle tyypillisesti kahtia jakautuneen seuraajajoukon kiistakapulaksi, mutta ei ole helppoa Peterillä enää siviilielämässäkään. Mikä pahinta, kohu hänen ympärillään vaikeuttaa myös hänen ystäviensä ja läheistensä elämää.

Peter saakin päähänsä pyytää apua Thanosia vastaan taistellessa kohtaamaltaan Doctor Strangelta. Tämä muotoileekin valtavan loitsun, jonka tarkoitus on saada koko maailma unohtamaan, että Peter Parker on Spider-Man. Tietenkään asiat eivät mene suunnitellusti.

Spider-Man saakin vastaansa joukon superkonnia, joista hän ei ole kuullutkaan, mutta jotka kyllä muistavat hänet. Taistelujen tiimellyksessä Tom Hollandin Spider-Man liittyy Tobey Maguiren ja Andrew Garfieldin aikaisemmin esittämän hahmon jatkumoon, jossa hän joutuu kasvamaan koulupojasta sankariksi, joka ymmärtää voimien ja vastuun yhteenkuuluvuuden.

Se on elokuvan ytimessä, vaikka se samalla edelleen pohjustaa Marvel-universumin tämän vaiheen multiversumi-teemaa. Siihen liittyen sankareiden pyrkimykset asioiden entiselleen palauttamisessa jäävät hieman hämäriksi. Mutta ne ovatkin vain tekosyy tappeluille, tärkeimmät teemat löytyvät muualta.

Spider-Mania on vaikea tehdä väärin. Hahmo on mainio, ja edellä mainittujen näyttelijöidenkin sarjoissa on edelleen ihailtavia ansioita. No Way Home on joka tapauksessa Spider-Man-elokuvien parhaimmistoa, ellei niistä paras. Se sijoittuu heittämällä yleensä MCU-elokuvien kärkikastiin.

No Way Home tuntuu siis mitä mainioimmalta päätökseltä Hollandin esittämän hahmon ”kotitrilogiaan”. Vaikka meno on paikoin kosmista peilitodellisuuksineen ja multiversumeineen, hahmon arkisuus pitää supertoiminnan jalat suurimman osan ajasta maan pinnalla.

Siksi kokonaisuus onkin parhaimmillaan alussa, kun pohjustetaan kaikkea sitä, mistä Peter tajuaa olevansa vastuussa Spider-Manina. Loppua kohti mennään geneerisempään asioiden tappelemisella ratkaisemiseen, mutta matkalla on niin paljon yllätyksiä ja fanipalvelusta niin sankarin aikaisemmat elokuvat tunteville kuin sarjakuvien ystäville, että siitä ei voi olla nauttimatta.

Paitsi jos ei ole supertoiminnan ystävä… Silloin elokuvan painolastiksi käy juuri se, että moni sen olennaisista hahmoista typistyy lopulta vain ja ainoastaan fanien miellyttämiseksi. Se onkin ainut asia, minkä vuoksi viidennen tähden antamista empii.

Tällöinkin uskoisi, että varsinkin alun sanailut ja sekoilut Hollandin naiivin viattoman sankarin, tämän reippaiden ystävien ja kokeneempien superolentojen välillä saavat hymyilemään.

Spider-Man: No Way Home -elokuvan traileri

Lisää luettavaa