Vuoden 1993 Kalifornialla aikanaan itsensä läpi lyönyt ja vuoden 2000 kesän Gone in 60 Secondsilla yleisöä sekä hauskuuttanut että tyhmistyttänyt Dominic Sena on saanut tilaisuuden ohjata John Travoltaa toimintajännärissä, joka hakee aiheensa kansainvälisen terrorismin, internetin ja hakkeroinnin maailmoista. Lopputulos on ulkokohtaisesti katsottuna virtaviivainen ja tyylikäs, mutta samanaikaisesti myös varsin tyhjänpäiväinen.
Jos teknotrilleri sijoitetaan hakkerointiin ja tietoverkkojen suurelle yleisölle kaiketi melko mystiseen maailmaan, olisi eduksi jos faktat olisivat edes vähän sinne päin, ja tietokoneisiin murtautuminen edes hiukan aidon näköistä. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa ole. Elokuvan keskushenkilöä, superhakkeria näyttelevän Hugh Jackmanin toimet koneiden kimpussa näyttävät pelkästään tahattoman koomisilta. Myös Travoltan ego alkaa olla jo niin isoksi kasvanut, ettei tämän oikein enää kannattaisi näytellä elokuvissa. Viime kädessä hän kuitenkin esittää aina vain itseään, vaikka kampaukset ja pukeutumistyylit vaihtelevatkin. Tämä ei voi olla toimimatta itse elokuvaa vastaan, vaikka sen aihe olisi kiinnostava ja omaperäinenkin.
Swordfishin ainoa edes vähän kiinnostava elementti – jos ei lasketa mukaan Halle Berryn näyttäytymistä yläosattomissa – on Travoltan näyttelemän superkonnan hommiinsa kiristämän hakkerin motivaatio: miehen on pakko suostua rahakkaaseen keikkaan ansaitakseen riittävästi taaloja, jotta pärjäisi elatuskiistassa pornonäyttelijänä toimivalle eli siis rikkaalle ex-vaimolleen, ja saisi siten edes mahdollisuuden tyttärensä huoltajuuteen. No okei, ei sekään oikeastaan ollut kovin kiinnostavaa.
Sinänsä ajankohtaisen aiheen eli terrorismin ympärille kiertyvä tarina on erittäin kliseinen ja lopulta hyvin epämielenkiintoinen. Swordfishin soundtrack on kyllä varsin cool, ehkä sitä pitäisikin katsoa kokonaisvaltaisesti populäärikulttuurituotteena pelkän elokuvan sijaan. Halle Berrykin on lopulta eroottisempi mustissa pitsibikineissä kuin kokonaan yläosattomissa. Amerikkalainen ykkösalueen DVD-julkaisu on ollut saatavilla jo lokakuun 30. päivästä alkaen.